Talvimusiikkia ja talviväsymystä

Valkoinen lumi katosi melkein yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Talvista tunnelmaa voi kuitenkin pitää yllä kuuntelemalla talveen sopivaa musiikkia. Minulle talvisia levyjä ovat erityisesti Björkin Vespertine ja Sigur Rósin ( ) -levy. Ne liittyvät mielessäni talveen monella tapaa, ja siksi niitä on mieluisaa kuunnella juuri nyt.

Tällä viikolla olen miettinyt sitä, miten pimeä vuodenaika väsyttää ihmisen. Asioita ei jaksa tehdä samaan malliin kuin valoisana aikana, ja sitten sitä tuntee syyllisyyttä laiskuudestaan. Osaisipa sitä suoda itselleen sen, ettei talviaikaan tarvitse olla niin reipas ja ahkera kuin muulloin. Pitäisi olla suotavaa vähän hiljentää tahtia ja olla vaan. (Tätä on kylläkin hieman vaikea toteuttaa, kun on kasannut kalenterinsa täyteen velvollisuuksia juuri marraskuuksi.)

Valkoista

Ensi-lumi! Olen tuijotellut ikkunasta, kun naapuritalojen katoille kertyy ihanaa valkoista lunta. Toivottavasti jotain siitä on jäljellä aamullakin. Lumi jos jokin piristää muuten niin kiireistä ja stressaavaa viikkoa.

Kuva on otettu Oulussa eräänä pakkaspäivänä nelisen vuotta sitten. Silloin oli lunta ja kaunista.

Marraskuu

Se tuli jo eilen, ihan huomaamatta. Leppoisaa marraskuuta siis teille! Täällä paistaa aurinko ja lehdet kahisevat jalkojen alla ulkona kävellessä. Vielä toivoisin, että mörkö toisi vähän valkoista huurretta tännekin. Nuo punaisetkin lehdet ovat jo varmaan pudonneet, ne olivat paikallaan lokakuussa.

Tällä viikolla olen..

- Käynyt työpaikan henkilökuntajuhlissa, joiden teemana oli 70-luku. Kirppikseltä hankittuun varustukseen kuului ajanmukaisesti polyesterimekko ja isot lasit. Työkavereiden disco-henkisten asujen rinnalla olo tuntui näissä tamineissa kansakoulun opettajalta (tai oppilaalta).


- Löytänyt työpaikkalla pidetyltä kirpputorilta vanhoja Arabian lautasia, 50 senttiä kappale. (Tällä viikolla kävin myös vilkuilemassa niitä Marimekon uusia astioita, joita olikin jo tullut kauppoihin. Olivat ihan yhtä nättejä kuin kuvissakin.)

- Virkannut pieniä asioita ja ajatellut mielessäni jälleen uuden pipon neulomista.

- Käynyt Ane Brunin keikalla Tavastialla. Tykkäsin rauhallisesta tunnelmasta ja pienestä kokoonpanosta, ja neiti Brun oli jotenkin ihailtavan luonnollinen esiintyjä. Kannattaa mennä katsomaan ja kuulemaan, jos tulee mahdollisuus!

Siirtolapuutarhaan

Tulin vastikään jutelleeksi kaverini kanssa Marimekon uusista astioista. Niitä ei siis ainakaan viime viikolla vielä ollut Marimekon puodeissa, mutta jo ennakkomainonnan perusteella osasimme ihastella näitä kippoja ja kuppeja.

Astioitten muoto on Sami Ruotsalaisen käsialaa, kuvitukset taas Maija Louekarin. Louekarin Marimekolle suunnittelemia kankaita olen ihastellut ensimmäisistä saakka, ja myös muut Louekarin kuvitukset ovat herkkua silmilleni.

Aikaisemmin minua on joissain Marimekon astioissa, esimerkiksi kahvikupeissa, kiusannut se, ettei astioiden muotoiluun ole liiemmin kiinnitetty huomiota. Toki tähän on poikkeuksiakin, esimerkiksi Elin Danielssonin Bottna-kuviota on laitettu Iittalan Teema-astioitten pintaan. Olen iloinen, että yrityksessä on nyt päätetty panostaa myös astioiden muotoiluun. Sami Ruotsalaisen Oiva-astioita tullaan ilmeisesti jatkossa näkemään myös uusilla kuvituksilla koristeltuina, ja joitain osia astiastosta on näköjään tarjolla myös puhtaana valkoisena.

Louekarin Siirtolapuutarha-kuosi on ihana myös kankaalla. Siitä saisi kivoja tyynyjä, tai vaikka verhot tai pöytäliinan tai..

Kaverini harkitsi toivovansa näitä astioita joululahjaksi. Minäkin voisin piirustaa näiden ihanuuksien kuvia toivomuskirjeeseeni joulupukille. Myös Teema-astiaston isoja syviä lautasia otetaan kaappiin vastaan, kiitos.

Kuvat Marimekon sivuilta.

Selviytymispaketti

Tänään kynttilöitä on saanut polttaa aamukymmenestä saakka, sillä päivä on erityisen hämärä ja harmaa. Käykääpä lukemassa Ainon selviytymismanifesti harmaalle vuodenajalle. Se piristää synkkääkin päivää. Minun harmaan ajan selviytymislistaani kuuluu ainakin tee, villasukat ja tanssitunnit.

Kirjamessuja ja karkkivärejä

Kirjamessujen lisäksi olen tämän viikon lopulla käynyt ensimmäistä kertaa Kaivarin Kanuuna -kirppiksellä ja vieraillut Katja Tukiaisen näyttelyssä Korjaamo Galleriassa.

Tänä vuonna kävin kirjamessuilla vain yhtenä päivänä – aiempina vuosina olen saattanut käydä siellä ohjelman perässä useampankin päivänä. Yllätyksekseni en ostanut yhtäkään kirjaa itselleni, metsästin messukojuista ainostaan yhden kirjan äitini pyynnöstä. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi reippaalla tuulella sen kirjameren penkomiseen, ja toisaalta myös ennestään ääriään myöten täyteenahdettu kirjahylly saattaa vaikuttaa siihen, ettei uusia kirjoja tee mieli ostaa.

Taisin olla vähän laiska myös kirjamessujen ohjelman suhteen: mainitsemaani YLE-lavan tarjontaa seurasin, mutta en juuri muuta. Kirjailijahaastatteluja siellä tuntuu olevan tarjolla joka kojussa, jopa niin että vierekkäisten kojujen haastattelun häiritsevät toisiaan. Onneksi sentään muutamat isommat ohjelmalavat oli tällä kertaa siirretty rauhallisempaan paikkaan. Toivottavasti myös yleisö löysi ne.

Kirjoista kirpputoireihin: Kaivarin Kanuuna on mielestäni tervetullut lisä Helsingin kirpputoritarjontaan. Tuntuu ettei täältä (ainakaan kantakaupungista) ole löytynyt mukavia ja siistejä itsepalvelukirpputoreja, mutta Kaivopuiston kirppis vaikuttaa sellaiselta. Se on iso ja tila jännittävän sokkeloinen. Kirpputori tuntui väljältä, vaikka lähes kaikki pöydät ja rekit olivatkin täynnä. Ehkä sinne mahtuisi enemmänkin myyntipöytiä? Vaikka miksipä kirpputorin pitäisi aina olla täysi ja ahdas.

Suosittelen myös piipahtamaan Katja Tukiaisen Playground-näyttelyssä Korjaamolla. Paljon vaaleanpunaista ja muita karkkivärejä, mutta tunnelmaltaan ehkä jotain muutakin. Tykkäsin myös seinille maalatuista tytöistä.

Kirjoja siellä ja täällä

Kirjamessut tulee taas! Säpinä alkaa huomenna ja kestää sunnuntaihin saakka.

Se tietää ihmispaljoutta, kakofoniaa, tungosta, jonottelua, liian tiiviisti aikataulutettuja ja lyhyitä kirjailijahaastatteluja tai keskusteluja – silti sinne täytyy päästä taas. Onhan siellä kirjoja ja jospa muutama kiinnostava keskustelu tai kirjailijahaastattelukin löytyisi.

Toivoisin että kirjamessut olisi vähän vähemmän markkinointi- ja myyntitapahtuma ja pitäisi sisällään vähän enemmän laadukasta kirjallisuuskeskustelua. Minun kokemukseni on tietysti suppea, mutta vähän tällainen maku on viime vuosista jäänyt. Onhan siellä toki oikein hienojakin juttuja ollut (tulee mieleen esimerkiksi Siri Hustvedtin ja Leena Krohnin haastattelut).

Varmaan sieltä taas muutaman kirjan kanssa tulee kotiin. Vaikka kuten kuvasta näkyy, luettavaa piisaa ennestäänkin. (Nämä tosin lähes kaikki liittyyvät graduun ja muuhun opiskeluun.)

Vinkkinä vielä kirjamessuvierailjoille sekä niille, jotka elävät kirjamessujen vaikutusalueen ulkopuolella: YLE Radio1 lähettää kirjamessujen aikaan muutamia kirjallisuusohjelmia suorana messuilta. Esimerkiksi perjantaina on tarjolla sekä Runoraatia, Kirjakerhon kritiikki-keskustelu että kulttuurin ajankohtaisohjelma Kultakuume suorana kirjamessuilta. (Rehellisyyden nimissä minun täytyy kertoa nyt hehkuttavani oman työpaikan ohjelmatarjontaa, mutta olisin kiinnostunut näistä ohjelmista ilman tätä kytköstäkin. Runoraati varsinkin on aina niin hilpeä tapaus!)

Ja Tuittu ruusut sai

Pekka Strengin Puutarhassa on yksi lempikappaleistani. Myös Emma Salokosken Puutarhassa-versiointi on aikalailla yhtä ihana.

Kerrottakoon niille, joille Pekka Streng on täysin tuntematon nimi, että hän oli 60-70-luvulla elänyt muusikko. Streng kuoli nuorena syöpään, mutta ehti elinaikanaan levyttää kaksi albumia, Magneettimiehen kuoleman ja Kesämaan.

Nyt elokuvateatterissa on nähtävillä Arto Halosen Magneettimies-dokumenttielokuva, joka kertoo Pekka Strengin elämäntarinan sekä niistä ihmisistä, joihin Strengin musiikki on vaikuttanut tavalla tai toisella.

Pekka Strengin musiikissa ihastuttaa etenkin pehmoisuus ja herttaisuus. Jotain kertoo sekin, että hän on muun muassa tehnyt kappaleen Tove Janssonin tekstiin (Ja Tuittu ruusut sai). Välillä meno on vähän liian hippiä, mutta suotakoon se aikansa lapselle.

Itse olen nähnyt dokumentin ja pidin toteutuksesta. Streng ei koskaan tullut kovin tunnetuksi, ja hän pysytteli etäällä julkisuudesta. Nyt verhoa Strengin maailmaan raotetaan vähän, mutta ei kiusallisella tavalla tonkien. Elokuva on tehty Strengin hengessä, ja hänen omille teksteilleen ja musiikilleen annetaan paljon tilaa. Strengin kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä elokuvassa lukee Olavi Uusivirta, jonka ääni muistuttaa hämmentävän paljon Strengin ääntä.

Minusta on ihanaa, että dokumentin myötä yhä useammat saattavat löytää Strengin musiikin. Ja kannattaa tätä mennä katsomaan jo senkin takia, että dokumenttielokuvia näkee harvoin valkokankaalta.

Strengin Puutarhassa-kappaleen voi kuunnella täällä. Dokumenttielokuvan kotisivuilta löytyy tietoa eri kaupunkien esitysajoista ynnä muusta.

Kiireinen kirpputoriviikonloppu

Mikä viikonloppu! Hirveästi tekemistä, mutta jotenkin sain kuin sainkin kaikki opiskeluhommat ja muut velvollisuudet hoidettua. (Velvollisuuksien hoitamisen lomassa olen napostellut kurpitsansiemeniä.) Sen lisäksi ehdin eilen käydä tanssitunnilla ja tänään istua päivän Valtteri-kirpputorilla myymässä vaatekaapista karsittua tavaraa. Kirpputorilla oli mukavaa niin kuin yleensä on, mutta kyllä kesäinen Hietalahden tori peittoaa kolkon Valtteri-kirppiksen mennen tullen. Siis myös myyjän näkökulmasta. Paitsi silloin, jos ei ole kaunis sää.

Hauskaa kirpputorikokemuksesta teki myös se, että myyntipöydän jakanut kaverini oli tutustumassa kirpputorien jännittävään maailmaan suunnilleen ensimmäistä kertaa. Hän ei ollut koskaan aiemmin myynyt kirpputorilla eikä myöskään niitä liiemmin ostajana kierrellyt.

Minä kävin ensimmäistä kertaa kirpputorilla äitini kanssa varmaankin joskus ekaluokkalaisena. Muistan vieläkin, mitä kirpputorilta ensimmäisillä kerroilla löytyi (kukkamekko ja tuoksukirjepaperia). Ahkerin kirppiskausi oli teini-ikäisenä: silloin ostin lähestulkoon kaikki vaatteeni kirpputorilta, ja ostamisessa olisi varmaan voinut välillä käyttää vähän suurempaa harkintaa (myös äidin mielestä).

Nykyään käyn kirpputoreilla harvemmin ja ostan maltillisemmin. Mutta yhtä kaikki, onhan se jännittävää. Voi löytää ihan mitä vaan, kierrätettynä ja edullisesti.