Ote marraskuun pimeistä päivistä

Toissapäivänä opiskelukaverini totesi, että "Maija, sinä näytät vähän väsyneeltä". Hän oli ihan oikeassa. Marraskuu väsyttää, etenkin nyt vallitseva pimeä ja märkä sää. Kiireinen aikataulu ei sekään helpota. Näitä asioita olen kuitenkin ehtinyt tekemään:

- Neulonut violettia pipoa, myös luennoilla. (Sitä ennen neuloin myös yhden mustan pipon, kahteenkin kertaan, mutta vieläkään se ei ole ihan toivotunlainen. Siispä puran sen ehkä jälleen.)

- Ehtinyt ajatella vähän joululahjoja. Viime vuosina olen tehnyt useimmat joululahjat itse, mutta luulen, etteivät kaikki perheenjäseneni joka vuosi kaipaa neulomiani huiveja, pipoja tai villasukkia. Jotain uutta täytyy siis keksiä. Lahjoja on kiva antaa ja saada, mutta kannatan silti maltillisuutta. Mietin lahjoja tarkkaan, koska toivon, että ne tosiaan ilahduttaisivat saajaa ja olisivat oikeasti tarpeellisia. Lahjaksi saatu turha krääsä on ikävä ikävä asia.

- Kuunnellut monta kertaa Joni Mitchellin All I Want -kappaletta sekä PJ Harveyn Black Hearted Love -kappaletta.

Sitten kun aikaa on enemmän (toivon mukaan joulukuussa), aion käydä Ateneumissa, Kiasmassa ja elokuvateatterissa katsomassa ainakin 500 Days of Summer -elokuvan. Niin ja aion ehtiä valoisaan aikaan ottamaan valokuvia.

Nyt aion kuitenkin katsoa Angels in American kolmannen jakson FST5:ltä. Innostun tuosta minisarjasta edelleen ihan yhtä paljon kuin silloin vuosikymmenen alkupuoliskolla, kun se ensimmäistä kertaa televisiosta tuli. Suosittelen!

Kouluruokalasta kotiin

Kumpikaan näistä kuvista ei ole tältä viikonlopulta, vaikka melkein samanlaista aamiaista olen syönyt ja satsumoita myös. (Tosin tuossa tarjottimella on kahden hengen aamiainen – omani oli kulhollinen soijajugurttia, kaurahiutaleita, banaania ja mustikkakeittoa.) Mutta halusin esitellä teille nämä hauskat tarjottimet, jotka olen löytänyt kahdelta eri kirppikseltä kuluvan syksyn aikana.

Jokin kouluruokalaloista tutuissa tarjottimissa viehättää minua. Itse asiassa taitaa olla niin, etteivät ne normaalissa ruokalaympäristössään viehätä, mutta jossain muualla kyllä. Ehkä se on yleisemminkin niin, että erilaiset laitos- tai yrityskäyttöön tarkoitetut kalusteet ja esineet saattavat olla varsin piristäviä ja hauskoja jossain muussa ympäristössä. Minä voisi esimerkiksi ottaa kotiini jostain kirjastosta sellaisen kärryn, jolla kirjoja liikutellaan paikasta toiseen. Myös liikehuoneistojen mainoskirjaimet voivat olla näyttäviä sisustuselementtejä, sellaisia kaupataankin täällä.

Urbaani talvimaisema

Päivää piristivät
- taas hetkeksi valkoiseksi muuttunut maisema
- postiluukusta kolahtanut kaunis kortti
- Ane Brunin Treehouse Song, joka on keikan jälkeen soinut päässä monta kertaa
- uuteen ihmiseen tutustuminen vähän paremmin

Talvimusiikkia ja talviväsymystä

Valkoinen lumi katosi melkein yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Talvista tunnelmaa voi kuitenkin pitää yllä kuuntelemalla talveen sopivaa musiikkia. Minulle talvisia levyjä ovat erityisesti Björkin Vespertine ja Sigur Rósin ( ) -levy. Ne liittyvät mielessäni talveen monella tapaa, ja siksi niitä on mieluisaa kuunnella juuri nyt.

Tällä viikolla olen miettinyt sitä, miten pimeä vuodenaika väsyttää ihmisen. Asioita ei jaksa tehdä samaan malliin kuin valoisana aikana, ja sitten sitä tuntee syyllisyyttä laiskuudestaan. Osaisipa sitä suoda itselleen sen, ettei talviaikaan tarvitse olla niin reipas ja ahkera kuin muulloin. Pitäisi olla suotavaa vähän hiljentää tahtia ja olla vaan. (Tätä on kylläkin hieman vaikea toteuttaa, kun on kasannut kalenterinsa täyteen velvollisuuksia juuri marraskuuksi.)

Valkoista

Ensi-lumi! Olen tuijotellut ikkunasta, kun naapuritalojen katoille kertyy ihanaa valkoista lunta. Toivottavasti jotain siitä on jäljellä aamullakin. Lumi jos jokin piristää muuten niin kiireistä ja stressaavaa viikkoa.

Kuva on otettu Oulussa eräänä pakkaspäivänä nelisen vuotta sitten. Silloin oli lunta ja kaunista.

Marraskuu

Se tuli jo eilen, ihan huomaamatta. Leppoisaa marraskuuta siis teille! Täällä paistaa aurinko ja lehdet kahisevat jalkojen alla ulkona kävellessä. Vielä toivoisin, että mörkö toisi vähän valkoista huurretta tännekin. Nuo punaisetkin lehdet ovat jo varmaan pudonneet, ne olivat paikallaan lokakuussa.

Tällä viikolla olen..

- Käynyt työpaikan henkilökuntajuhlissa, joiden teemana oli 70-luku. Kirppikseltä hankittuun varustukseen kuului ajanmukaisesti polyesterimekko ja isot lasit. Työkavereiden disco-henkisten asujen rinnalla olo tuntui näissä tamineissa kansakoulun opettajalta (tai oppilaalta).


- Löytänyt työpaikkalla pidetyltä kirpputorilta vanhoja Arabian lautasia, 50 senttiä kappale. (Tällä viikolla kävin myös vilkuilemassa niitä Marimekon uusia astioita, joita olikin jo tullut kauppoihin. Olivat ihan yhtä nättejä kuin kuvissakin.)

- Virkannut pieniä asioita ja ajatellut mielessäni jälleen uuden pipon neulomista.

- Käynyt Ane Brunin keikalla Tavastialla. Tykkäsin rauhallisesta tunnelmasta ja pienestä kokoonpanosta, ja neiti Brun oli jotenkin ihailtavan luonnollinen esiintyjä. Kannattaa mennä katsomaan ja kuulemaan, jos tulee mahdollisuus!

Siirtolapuutarhaan

Tulin vastikään jutelleeksi kaverini kanssa Marimekon uusista astioista. Niitä ei siis ainakaan viime viikolla vielä ollut Marimekon puodeissa, mutta jo ennakkomainonnan perusteella osasimme ihastella näitä kippoja ja kuppeja.

Astioitten muoto on Sami Ruotsalaisen käsialaa, kuvitukset taas Maija Louekarin. Louekarin Marimekolle suunnittelemia kankaita olen ihastellut ensimmäisistä saakka, ja myös muut Louekarin kuvitukset ovat herkkua silmilleni.

Aikaisemmin minua on joissain Marimekon astioissa, esimerkiksi kahvikupeissa, kiusannut se, ettei astioiden muotoiluun ole liiemmin kiinnitetty huomiota. Toki tähän on poikkeuksiakin, esimerkiksi Elin Danielssonin Bottna-kuviota on laitettu Iittalan Teema-astioitten pintaan. Olen iloinen, että yrityksessä on nyt päätetty panostaa myös astioiden muotoiluun. Sami Ruotsalaisen Oiva-astioita tullaan ilmeisesti jatkossa näkemään myös uusilla kuvituksilla koristeltuina, ja joitain osia astiastosta on näköjään tarjolla myös puhtaana valkoisena.

Louekarin Siirtolapuutarha-kuosi on ihana myös kankaalla. Siitä saisi kivoja tyynyjä, tai vaikka verhot tai pöytäliinan tai..

Kaverini harkitsi toivovansa näitä astioita joululahjaksi. Minäkin voisin piirustaa näiden ihanuuksien kuvia toivomuskirjeeseeni joulupukille. Myös Teema-astiaston isoja syviä lautasia otetaan kaappiin vastaan, kiitos.

Kuvat Marimekon sivuilta.

Selviytymispaketti

Tänään kynttilöitä on saanut polttaa aamukymmenestä saakka, sillä päivä on erityisen hämärä ja harmaa. Käykääpä lukemassa Ainon selviytymismanifesti harmaalle vuodenajalle. Se piristää synkkääkin päivää. Minun harmaan ajan selviytymislistaani kuuluu ainakin tee, villasukat ja tanssitunnit.

Kirjamessuja ja karkkivärejä

Kirjamessujen lisäksi olen tämän viikon lopulla käynyt ensimmäistä kertaa Kaivarin Kanuuna -kirppiksellä ja vieraillut Katja Tukiaisen näyttelyssä Korjaamo Galleriassa.

Tänä vuonna kävin kirjamessuilla vain yhtenä päivänä – aiempina vuosina olen saattanut käydä siellä ohjelman perässä useampankin päivänä. Yllätyksekseni en ostanut yhtäkään kirjaa itselleni, metsästin messukojuista ainostaan yhden kirjan äitini pyynnöstä. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi reippaalla tuulella sen kirjameren penkomiseen, ja toisaalta myös ennestään ääriään myöten täyteenahdettu kirjahylly saattaa vaikuttaa siihen, ettei uusia kirjoja tee mieli ostaa.

Taisin olla vähän laiska myös kirjamessujen ohjelman suhteen: mainitsemaani YLE-lavan tarjontaa seurasin, mutta en juuri muuta. Kirjailijahaastatteluja siellä tuntuu olevan tarjolla joka kojussa, jopa niin että vierekkäisten kojujen haastattelun häiritsevät toisiaan. Onneksi sentään muutamat isommat ohjelmalavat oli tällä kertaa siirretty rauhallisempaan paikkaan. Toivottavasti myös yleisö löysi ne.

Kirjoista kirpputoireihin: Kaivarin Kanuuna on mielestäni tervetullut lisä Helsingin kirpputoritarjontaan. Tuntuu ettei täältä (ainakaan kantakaupungista) ole löytynyt mukavia ja siistejä itsepalvelukirpputoreja, mutta Kaivopuiston kirppis vaikuttaa sellaiselta. Se on iso ja tila jännittävän sokkeloinen. Kirpputori tuntui väljältä, vaikka lähes kaikki pöydät ja rekit olivatkin täynnä. Ehkä sinne mahtuisi enemmänkin myyntipöytiä? Vaikka miksipä kirpputorin pitäisi aina olla täysi ja ahdas.

Suosittelen myös piipahtamaan Katja Tukiaisen Playground-näyttelyssä Korjaamolla. Paljon vaaleanpunaista ja muita karkkivärejä, mutta tunnelmaltaan ehkä jotain muutakin. Tykkäsin myös seinille maalatuista tytöistä.