Tämähän minun täytyikin teille esitellä: Mielityn ojeella neulomani Villimarjatar-huivi valmistui viime viikolla. Tein huivista vielä vähän pidemmän kuin ohjeessa, ja siitä tuli mukavan suuri kiedottavaksi moneen kertaan kaulan ympärille. Ja saa sen oivasti myös harteilta lämmittämään. Lähetin Mielitylle jotain pientä herkkua kiitokseksi neuleohjeesta. Eivätkö olekin kauniita nuo vadelmaiset postimerkit?Ja Susanna Majurin valokuvista kiinnostuneille vielä vinkiksi: Yle Radio ykkösen eilisestä Kultakuume-ohejlmasta voi kuunnella jutun Majurin näyttelystä, työskentelytavoista ja inspiraation lähteistä. Ohjelma on kuultavissa viikon ajan täältä, Susanna Majuria koskeva osio alkaa noin 23 minuutin kohdalta.
Ja tämän blogipyrähdyksen jälkeen Maija palaa hetimiten perehtymään gradunsa teoriakirjallisuuteen.
...
Ja hetkeä myöhemmin hän huomaa: hih, tarkemmin katsottuna nuo postimerkit eivät lainkaan esitä vadelmia vaan jonkinlaisia kukkia. Mutta olkoot vadelmia nyt minulle kuitenkin.
Voi apua miten hieno huivi!! Ihana. Tuohon kyllä kelpaa kietoutua keväällä:)
VastaaPoistaOliko ohje vaikea? Kuvio näyttää hurjalta ainakin minun silmääni,siis hurjan vaikealta:)
Onpa huivi kyllä todella ihanan näköinen! Varsinkin tuo väri sanoo naks, juuri täydellinen. Tuli mielihalu neuloa jotain yhtä ihastuttavaa. Et varmaankaan pane pahaksesi, jos tästä inspiroituneena innostun jotain samankaltaista tekemään? (Tosin itseni tuntien luultavasti vain tyydyn haaveilemaan, koska olen niin laiska neuloja, mutta eihän sitä koskaan tiedä.) Niin ja kerrohan toki, kuinka vaativa tuo ohje oli!
VastaaPoistaniina: Ohje ei ole minun mielestäni kovin vaikea, toki se riippuu paljon siitä, miten tottunut neuloja on. Mutta en minäkään kovin monta kertaa aiemmin ole vastaavanlaisia pitsikuvioita neulonut, eikä se hankalalta tuntunut. Mielityn ohje on selkeä, ja tuo mallikuvio jäi pian mieleen, niin ei tarvinut sitten enää alun jälkeen juuri ohjetta tihrustaa. Kannattaa ainakin kokeilla! :)
VastaaPoistaluumunen: Minäkin ihastuin langan väriin, kyseessä on muuten Hjertegarnin Alpaca Silk -lanka. Mukavaa jos neulomisinto heräsi, kokeile vaan ihmeessä sinäkin vastaavaa! Itsekin olen välillä vähän laiska neuloja, tai sanotaan pikemminkin että kärsimätön. Arvelin että tämä huivi saattaisi olla liian iso projekti, mutta ihan kohtalaisella vauhdilla se sitten valmistui. Nyt onkin sitten työn alla virkattava tilkkupeitto, hih. Saa nähdä, kuinka sen kanssa käy.
Oooh!!
VastaaPoistaHurjan kaunis huivi, tuo väri ja kaikki, aivan ihana!
Olet kyllä taitava.
Mukavia graduhetkiä!
Celi: voi kiitos kiitos! Ja ihmeellistä kyllä, graduhetket ovat viime päivinä oikeasti alkaneet tuntumaan mukavilta. Olen siitä aika iloinen.
VastaaPoistaTodella kaunis ja vadelmainen huivi! Nuo postimerkin kukat näyttäisivät kissankäpäliltä. Hyvää kevättä, ihana blogi sinulla!
VastaaPoistaAnonyymi: postimerkeikkien kasvit voivat varsin hyvin olla kissankäpäliä, mutta minä vain jotenkin assosioin ne vadelmiksi, värinsä vuoksi varmaankin :) Kiitoksia ja mukavaa kevättä sinullekin!
VastaaPoistaHerkullisen värinen huivi! Värin ja tekstin ansiosta makuhermot alkoivat heti kaivata kesällä kerättyjä vadelmia. Harmi vaan, että ne ovat lapsuudenkodin pakastimessa eivätkä täällä opiskelija-asunnossa.
VastaaPoistaMukavia graduhetkiä ja voimia niihin vähemmän mukaviin! Toivottavasti aihe on kiinnostava ja helpottaa jaksamista :)
kaunis huivi! :)
VastaaPoistaAivan ihastuttava huivi! Ja vieläpä niin herkullisen värinen.
VastaaPoistaAnna-Kaisa: voi, vadelmat on niin herkkua. Ehkä tänään voisikin tehdä vadelmaista smoothieherkkua. Kiitos gradutsempistä, aihe on kyllä kiinnostava, mutta taitaa niitä vähemmän mukavia hetkiä siltikin riittää.(Suureksi osaksi myös siksi, että nyt on niin paljon muuta puuhaa, ettei gradulle jää tarpeeksi aikaa.)
VastaaPoistataitava tyttö: kiitos!
Malla: väri on herkullinen kyllä. Ja sopii hyvin aiemmin tänä talvena neulomaani myssyyn myös.