Minulla käy usein mielessä, että tästä asiasta haluaisin kirjoittaa blogissa tai että tästä jutusta haluaisin vinkata muille. Silloin kun olisi asiaa, on harvoin aikaa asettua kirjoittamaan. Silloin kun on aikaa, ne ajatukset ovat jo karanneet muille maille.
Nyt mielessä on useampi asia. Kerron ne teille kaikki.
Eilen oli kirjan ja ruusun päivä. En ostanut päivän kirjatapahtumasta mitään (toisin kuin viime vuonna), oli kylmää ja myyntipöydillä makaavien kirjojen sivut näyttivät kupruilevan kosteudesta. Mutta eräs kirja on mieltäni viime aikoina lämmittänyt, se on Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti. Minä upposin kirjan maailmaan ja tunnelmaan, ja se uppoaminen tuntui hyvältä, koska lukemiseni on viime aikoina vähän takkuillut. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut joiltain muilta kirjallisuuden opiskelijoilta: kun on opiskelujen puolesta paneutunut antaumuksella kirjoihin, niin omaksi iloksi lukeminen saattaa jossain vaiheessa unohtua. Ei yksinkertaisesti huvita tarttua kirjaan. Olen tiennyt lukuinnon palaavan, ja tämän kirjan parissa se tuntui löytyvän taas. Ai niin ja pidän kirjan kansikuvasta kovin!
Viluinen eilisilta päättyi Q-teatterin Aivan kuin minua ei olisi -näytelmään. Odotin ehkä liikaa, tai sitten se vain ei aivan osunut minulle kohdalleen. Mutta hienoja näyttelijöitä siellä on lavalla, Elena Leeve on erityissuosikkini. Suosittelen näytelmää siis yhtä kaikki.
Töölön suunnalla tepastelin viime viikonloppunakin, Taidehallissa. Siellä on vielä vähän aikaa esillä nykykuvanveistoa esittelevä näyttely. Riemastuttavia teoksia, jotka saavat hymyilemään ja toisaalta vähän mietteliääksi. Tuntui vapauttavalta se, ettei teoksia lopulta ole näyttelyssä kovin montaa. Isoille teoksille on annettu tilaa, ja niitä ehtii rauhassa katsoa. Hanna Jaanisoon irtokarkeista kokoamaa teosta olisin voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan.
Toukokuu. Minusta on ihanaa, että on toukokuu. Se on ehkä lempikuukauteni. Tässäkin toukokuussa on luvassa vielä monta mieluisaa asiaa, mutta niistä kerron joku toinen kerta.
Ja vielä yksi asia: vaikka työpäivä olisi venynyt pitkäksi, koti olisi sotkuinen ja pää täynnä tummia pilviä, kannattaa mitä ilmeisimmin nähdä se vaiva, että leipoo itse leipää. Tuoretta patonkia iltapalaksi, siitä ei voi olla tulematta paremmalle mielelle!
Tuo kirja on ollut minun pitäisi lukea -listallani. Innoittamanasi varasin sen juuri kirjastosta. Tuleepahan luettua, enkä unohda, kuten yleensä. Kirjoittelen suosituksia jonnekin lappusille, jotka häviää. Muuten tosi tuttu tunne tuo kirjallisuuden opiskelijan trauma, kun lukemisen ilo katoaa, kun kaikki analysoidaan puhki. Itsekin olen opiskellut yleistä kirjallisuustiedettä pääaineena. Onneksi se ilo tulee takaisin ajan kanssa :)
VastaaPoistaOlin ajatellut, että tuo Q-Teatterin näytelmä voisi olla hyvä, mutten ole ehtinyt katsomaan. En varmaan ehdikään. Toukokuu on ihana!
Kirjailijatar: Hyvä kuulla, että kirjallisuuden opiskelijan traumaa on koettu sielläkin. Muistan kuinka opiskelujen alussa yksi pidempänä opinnoissaan oleva julisti, että hän on kirjallisuuden opiskelija, muttei koskaan lue muita kirjoja kuin mitä kursseille on pakko lukea. Silloin lausahdus tuntui oudolta, nyt ymmärrän sen täysin.
VastaaPoista