Maijan aakkoset

Muuttokuorma

2010-12-15T20:16:00.002+02:00

Hei pitkästä aikaa!
Olen palannut takaisin pitkäksi venähtäneeltä blogitauolta, mutta halusin jatkaa tästä eteenpäin uudessa osoitteessa. Kiitos kaikille aakkosten ystäville tämän blogin taipaleelta ja tervetuloa tänne.

Väriä

2010-06-13T21:26:00.005+03:00

Maijan aakkoset tuntuu ihan huomaamatta siirtyneen kesälomalle, vaikka minä olen kaikkea muuta kuin lomalla kesä- ja heinäkuun. Katsotaan, josko jatkan syksymmällä tiuhempaan tahtiin.

Vaikka arkipäivät istuisikin toimistossa tai juoksisi työkeikoilla ympäri kaupunkia, ehtii kesästä onneksi nauttia valoisina iltoina ja viikonloppuina. Tämän sateisen viikonlopun kruunasi sunnuntaikierros Taikin MoA-näyttelyssä.

Matkalla

2010-05-22T09:48:00.005+03:00

Minulla on parasta aikaa meneillään kahden viikon loma ja nautin siitä täysin siemauksin. Ihan pian hyppään pohjoisen junaan, mutta sitä ennen näytän teille pikaisesti kuvia kaupungista, jossa vietin lomani alkupuolen. Ihastuttava Pariisi!

Monta asiaa

2010-05-05T20:47:00.006+03:00

Minulla käy usein mielessä, että tästä asiasta haluaisin kirjoittaa blogissa tai että tästä jutusta haluaisin vinkata muille. Silloin kun olisi asiaa, on harvoin aikaa asettua kirjoittamaan. Silloin kun on aikaa, ne ajatukset ovat jo karanneet muille maille.

Nyt mielessä on useampi asia. Kerron ne teille kaikki.

Eilen oli kirjan ja ruusun päivä. En ostanut päivän kirjatapahtumasta mitään (toisin kuin viime vuonna), oli kylmää ja myyntipöydillä makaavien kirjojen sivut näyttivät kupruilevan kosteudesta. Mutta eräs kirja on mieltäni viime aikoina lämmittänyt, se on Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti. Minä upposin kirjan maailmaan ja tunnelmaan, ja se uppoaminen tuntui hyvältä, koska lukemiseni on viime aikoina vähän takkuillut. Samanlaisia kokemuksia olen kuullut joiltain muilta kirjallisuuden opiskelijoilta: kun on opiskelujen puolesta paneutunut antaumuksella kirjoihin, niin omaksi iloksi lukeminen saattaa jossain vaiheessa unohtua. Ei yksinkertaisesti huvita tarttua kirjaan. Olen tiennyt lukuinnon palaavan, ja tämän kirjan parissa se tuntui löytyvän taas. Ai niin ja pidän kirjan kansikuvasta kovin!

Viluinen eilisilta päättyi Q-teatterin Aivan kuin minua ei olisi -näytelmään. Odotin ehkä liikaa, tai sitten se vain ei aivan osunut minulle kohdalleen. Mutta hienoja näyttelijöitä siellä on lavalla, Elena Leeve on erityissuosikkini. Suosittelen näytelmää siis yhtä kaikki.

Töölön suunnalla tepastelin viime viikonloppunakin, Taidehallissa. Siellä on vielä vähän aikaa esillä nykykuvanveistoa esittelevä näyttely. Riemastuttavia teoksia, jotka saavat hymyilemään ja toisaalta vähän mietteliääksi. Tuntui vapauttavalta se, ettei teoksia lopulta ole näyttelyssä kovin montaa. Isoille teoksille on annettu tilaa, ja niitä ehtii rauhassa katsoa. Hanna Jaanisoon irtokarkeista kokoamaa teosta olisin voinut tuijottaa vaikka kuinka kauan.

Toukokuu. Minusta on ihanaa, että on toukokuu. Se on ehkä lempikuukauteni. Tässäkin toukokuussa on luvassa vielä monta mieluisaa asiaa, mutta niistä kerron joku toinen kerta.

Ja vielä yksi asia: vaikka työpäivä olisi venynyt pitkäksi, koti olisi sotkuinen ja pää täynnä tummia pilviä, kannattaa mitä ilmeisimmin nähdä se vaiva, että leipoo itse leipää. Tuoretta patonkia iltapalaksi, siitä ei voi olla tulematta paremmalle mielelle!

Onnelli

2010-04-28T21:47:00.006+03:00

Toisina päivinä kaikki tuntuu olevan oikealla paikallaan, sopivasti. Ehtii ostamaan torilta kukkia, ja myyjä neuvoo samaan tapaan kuin aina leikkaamaan kukkiin uudet imupinnat veitsellä ja vaihtamaan vettä muutaman päivän välein. Ehtii nauttia kevätauringosta. Kävellä yliopistolle sen sijaan että kulkisi raitiovaunulla.

Graduseminaarissamme oli viimeinen kokoontuminen tänään. Siellä ruodittiin minun raakile-graduani, josta sain hyvää palautetta. Niin että hymyilyttää.

Sima on jo valmista, ja vappuaattona käydään ehkä Vallilan vapputansseissa. Toivotan jo ilomielistä vappua teille ystävät!

P.S. Vielä tänä iltana näkyy televisiosta Pekka Streng -dokkari, josta olen kirjoittanut täällä aikaisemmin. Suosittelen! Uusintana näkyy sunnuntaina, ja näkynee tämän illan jälkeen varmaan myös Areenassa.

Melkein aina

2010-04-25T16:58:00.000+03:00

Eilen löysin Kierrätystehtaalta ihanat ruusukorvakorut. Olin ennen ajatellut, etten osta napeista tehtyjä korvakoruja, koska sellaiset voi helposti tehdä itsekin. Mutta tällaisia nappeja ei olekaan ennen tullut vastaan. Kävin Kierrätystehtaalla vanhan ystävän kanssa. Vanha ystävä on hyvä olla olemassa.

Ja tämä sunnuntai on laiskuuttaan laiska päivä. Olen yrittänyt vähän siivota kuunnellen eilistä Uusi musta -ohjelmaa. Siivoaminen kuitenkin keskeytyy tuon tuosta, kun keskitynkin kuuntelemaan korviin tulvivaa puhetta.

Parasta lauantaissa

2010-04-17T11:18:00.004+03:00

Parasta tässä lauantaissa on herätä kahdeksalta aamulla kuuntelemaan Kirjakerhoa ja leipoa samalla leivoksia ja valmistaa tomaattikeittoa. Ja se että viikon mukavin tanssitunti on hetken päästä edessä, ja että illaksi pääsee ruokakesteille, jonne saa viedä ne aamulla aherretut herkut. Ja se ettei taivaalla nyt näy sadepilviä tai sateenkaariakaan, niin kuin eilen. Nyt näkyy aurinkoa vain.

Kirjakerhossa puhuttiin Elina Hirvosen Kauimpana kuolemasta -romaanista, joka kiinnostaisi minua kovasti. Jos joku on jo ehtinyt lukemaan, saa kertoa kommenttinsa!

Go!

2010-04-13T21:07:00.003+03:00

Sigur Rós -laulajan Jónsin soololevy on ihanan reipasta kevätmenoa! Tai ainakin ne kappaleet, jotka minun päähäni jäävät levyltä soimaan. Toivottavasti tätä musiikkia pääsee kuulemaan elävänäkin jossain vaiheessa.

Arvaatteko muuten mitä lasipurkissa on? Nuo vihreät sirpaleet muodostivat vielä eilen ihan nätin pienen lautasen. Erehdyksessä pudotin sen päälle tyhjän saviruukun. Lautanen hajosi niin moneen osaan, ettei sirpaleista voi enää aavistaa, minkä osa ne ovat aiemmin olleet.

Jos yöllä leipoo, aamupalalla herkutellaan

2010-04-11T17:56:00.004+03:00

Myöhään eilen illalla minä sain päähäni, että olisi mukava leipoa jotakin. Poimin ohjeen täältä, tosin nämä kakkuset saivat jäädä ilman alkuperäisen ohjeen kuorrutetta, ja soijamaidon korvasin maustamattomalla soijajugurtilla ja vedellä. Myös pähkinärouhe jäi näistä uupumaan. Sen sijaan lisäsin leivosten päälle pakastevadelmia ennen paistoa. Ei niistä kovin kuvauksellisia tullut, mutta sitäkin makoisampia. Suosittelen tätä reseptiä, taikinasta tulee herkullisen kuohkea, ja ohje on myös vegaaninen.

Aamulla leivoksen kanssa maistui mustikkakeitto-soijajugurtti-banaani-smoothie. Nam! Näitä täytyy joskus toistekin illan pimeinä tunteina leipoa. Tai milloin vaan. Herkkuohje on nyt askarreltuna myös omaan reseptivihkoon.

2010-04-10T19:44:00.001+03:00

Minulla ei ole mitään kuvia tänään, mutta saanen jakaa muutaman havainnon teidän kanssanne:

Päivällä ulkona tuli kuuma ohuessa villakangastakissa.

Läheisessä ruohikkoisessa rinteessä (jossa olen käynyt kesäisin istuskelemassa ja lueskelemassa) oli vielä muutama viikko sitten paksu peite lunta – tänään huomasin että lunta ei ollut rinteessä enää lainkaan.

Kävelyllä käydessä näin, että viereisessä puistossa pelattiin pihapelejä, petanqueta ja sitä toista hassun nimistä.

Ja ulkona on vielä valoisaa, vaikka kello on kohta kahdeksan. Aika mukavaa.

2010-04-05T20:32:00.002+03:00

En tiedä onko syynä lisääntynyt valon määrä vai pääsiäislomailun virkistämä pää, mutta käsityöintoa ja ideoita syntyy enemmän kuin on aikaa toteuttaa. Kuvassa esiintyvä huivi valmistui muutama päivä sitten, ohjeesta jälleen kiitos Mielitylle. Tykästyi huiviin kovin ja kietoisin sen mieluusti omaan kaulaani kevätpäiviä lämmittämään. Huivi on kuitenkin alun pitäen neulottu syntymäpäivälahjaksi äidille, joten siihen osoitteeseen se sitten matkaa. Lankana huivissa on SandnesGarnin Kitten mohair.

Eikä neulominen tähän lopu, sillä puikoilla tekee tuloaan neuletakki, uskokaa tai älkää. Ja lisäksi piirtelen vihkoon suunnitelmia kesämekosta, vaikka tämän tytön pitäisi varmaan harkoittaa ompelutaitoaan hieman helpommilla tekeleillä. (Tai onhan niitä mekkoja aiemminkin tullut ommeltua, mutta eivät ne ompeluprojektit ole yleensä aivan haluttua lopputulosta tuottaneet.) Käsityöideoinnin ja neulomisen lomassa olen juonut ihanaa vihreää teetä, jossa on kirsikan makua. Siitä tulee mieleen eräät tikkukaramellit, joita lapsena ostettiin lähikulman kioskista. Sitä kioskia ei ole ollut olemassa enää varmaan 15 vuoteen.

P.s. Lauantaina kävin ihmettelemässä M.C. Escherin grafiikkaa Amos Andersonilla. Suosittelen ihmettelykierrosta, ja tuo museokin on jotenkin hauskalla tavalla kodikas.

Vihertää

2010-04-02T15:53:00.004+03:00

Löysin viime sunnuntaina Valtteri-kirppikseltä kasan ihastuttavia vanhoja pääsiäiskortteja. Tai en tiedä kuinka vanhoja ne ovat, mutta kuvituksissa on ainakin hauskuuttavaa vanhan ajan henkeä. Kortit ovat käyttämättömiä, mutta tänä vuonna en vielä lähettänyt yhtään posteljoonin matkaan. Ehkä jonain tulevana vuonna lähetän korteilla pääsiästervehdykset. Mutta ihan nättejä ne ovat omaakin pääsiäistä koristamassa.

Perheessäni ei ole koskaan erityisesti juhlistettu pääsiäistä, ja omassa kodissani tämä perinne jatkuu. Tosin erittäin maltillisessa määrässä pääsiäiskoristeet ovat ihan nättejä, osa jopa herkullisen kitsch-henkisiä. Niin ja vihreän pääsiäisruohon kasvattaminen vetoaa kyllä minuun, tänä vuonna kyseessä on pääsiäisohra, jota kasvaa nyt muun muassa pienistä leivosvuoista.

Tuntuu että kovin monet ovat matkustaneet viettämään pääsiäistä jonnekin muualle, mutta meillä pysytään kotona ja katsotaan ainakin paljon elokuvia ja syödään jotakin hyvää. Eikä gradunkaan tekeminen saa ihan unohtua pääsiäisen aikana.

Vaikka en vietäkään pääsiäistä kristilliseen tapaan, niin tämänvuotinen Via Crusis -näytelmä kuulostaa aika kiinnostavalta. Japanilainen naisnäyttelijä Jeesuksen rooliin on minusta oiva valinta.

Väriä valkoiseen päivään

2010-03-27T20:24:00.002+02:00

Tänä aamuna ikkunan takana oli pelkkää valkoista utua, eikä se siitä ole juuri päivän aikana hälvennyt. Sumu tekee maailmasta jotenkin hiljaisemman, ja kaikessa siinä hiljaisuudessa tekisi mieli käpertyä kotiin. Tämä viikko on ollut tupaten täynnä töitä, opiskelua ja harrastuksia, ja kaiken kiireen jälkeen kotona lojuminen houkuttelee.

Tänään suuntasin kuitenkin ulos sumuun ja kävin muun muassa Kiasmassa mukavassa seurassa. Adel Abinin videoteokset eivät minua kovin paljon puhutelleet, mutta onnekseni nyt sattumalta ehdin nähdä myös Olav Christopher Jenssenin näyttelyn, se nimittäin oli näkemisen arvoinen. Kauniita maalauksia, ihania värejä! Teoksista tuli hyvä mieli ja vähän sellainen olo, että haluaisi itsekin tarttua siveltimeen. Jenssenin näyttely päättyy huomenna, suunnatkaa sinne pikapikaa, jos kiinnostaa. Ja myös uusi kokoelmanäyttely Järjestetty juttu kannattaa katsoa läpi, siellä oli joitain aika kiinnostavia juttuja.

Ihan kohta sytytetään kynttilöitä ja sammutetaan valot. Sama tapahtui vuosi sitten.

Väriläiskiä

2010-03-18T11:04:00.004+02:00

Mainiota torstaita kaikille! Ajattelin piipahtaa näyttämässä, minkälaisia käsitöitä olen tällä viikolla puuhaillut gradun kirjoittamisen ja muun opiskelun vastapainoksi.

Olen aiemminkin yrittänyt tehdä puuhelmistä rintarossia, mutta jotenkin viritelmät ovat aina jääneet keskeneräisiksi. Tämän Strömsöstä poimitun askarteluohjeen nähtyäni inspiroiduin uudestaan. Saman tien syntyi sormuskin. Aika iloisia väriläiskiä molemmat.

Lisäksi puikoilla valmistuu uusi huivi, ohje on jälleen peräisin täältä. Tarkoitus on ehtiä neuloa se syntymäpäivälahjaksi äidille. Eksyin myös tähän ihastuttavaan käsityöblogiin, jonka ansiosta heräsi taas into kokeilla vähän isompia neuleprojekteja, vaikka toistaiseksi melkein kaikki villatakkiyritykseni ovat jääneet keskeneräisiksi.

Nyt mitä pikimmiten takaisin gradun pariin!

Arpajaisvoitto

2010-03-10T22:03:00.004+02:00

Arpaonni suosi Jennaa, onnea vaan! Laittaisitko sähköpostiini (maijanaakkoset at gmail.com) postiosoitteesi, niin lähetän lapaset kohti uutta kotia.

Suurkiitos vielä kaikille arvontaan osallistuneille ja muille ihanille kommentoijille. Olette kivoja!

Tällä viikolla minulta on vähän puhti poissa, mutta onneksi viikonloppu lähestyy.

Harharetkillä

2010-03-06T20:08:00.004+02:00

Tänään riensin tanssitunnin jälkeen Amos Andersonille katsomaan Stiina Saariston näyttelyä, mutta matkalla sinne harhauduinkin mekko- ja neilikkaostoksille. Vasta kotona huomasin, että kukat ja mekko ovat samaa väriä.

Mutta kyllä minä sinne näyttelyynkin asti pääsin. Saariston kuvat ovat aika kiinnostavia, vähän hurjiakin. (Mutta se hurjuus on välillä ihan tarpeellista.) Ja etenkin isot lyijykynätyöt hämmästyttävät tekniikkansa puolesta. Amos Andersonilla näyttely on katsottavissa vielä huomisen ja maanantain, kiiruhtakaa sinne siis, jos Saariston hieman ilkikuriset naishahmot kiehtovat. Lisäksi siellä on nyt auennut niin ikään kiinnostava M.C. Escherin näyttely. Sitä en ehtinyt tänään katsomaan, täytyy mennä toisella kertaa.

Lauantai on aika mukava päivä, silloin voi kuunnella jotain tällaista vähän hassua ja ottaa muutaman tanssiaskeleen myös.

Hei ja suurkiitos kaikista edelliseen postaukseen tulleista ihastuttavista kommenteista! Olen tullut niistä hyvälle tuulelle pitkin viikkoa. Lapasarvonta jatkuu siis tiistaihin saakka.

Hei te siellä

2010-03-02T16:41:00.004+02:00

Täällä ollaan taas! Istuin viikonlopun aikana monta monituista tuntia junassa, näin yhden ihan pienoisen uuden sukulaisen ja hyvästelin matkansa päähän tulleen mummin.

Eilen ehti maaliskuukin alkamaan, ja sen myötä blogini tuli yhden vuoden ikään. Blogisyntymäpäivän kunniaksi olisi kiva kuulla, keitä kaikkia täällä on vuoden aikana vieraillut. Jos vaikka vain sanoisitte hei. Minä olen nimittäin viimeisen vuoden aikana ilokseni yllättynyt siitä, kuinka vuorovaikutteista puuhaa tämä bloggaaminen on. Uusia ystäviä siellä ja täällä! Olisi kiva kuulla myös niistä ystävistä, jotka eivät yleensä kommenttilootaan juttele.

Junamatkalla puikottelin harmaat lapaset, joihin virkkasin vielä valkoiset koristeet. Blogisyntymäpäivän kunniaksi arvon ne yhdelle ystävälle siellä. Kerro siis kommentissa, jos haluat osallistua arvontaan. Lapaset ovat semmoiset keskikokoiset naisen käteen sopivat, yritin tehdä peukalosta ja kämmenosasta vähän isomman kuin itselleni tarvitsisi, jotta pidempisormiselle sopisivat myös. Arvonta kestäköön viikon verran, ensi tiistai-iltaan (9.3.) saakka.

Mieluisaa maaliskuuta, ystävät!

Liian haaleaa

2010-02-25T20:21:00.006+02:00

Passikuva-automaateissa on jotain jännää. Nuorempana oli oikein hauskaa tuppautua kaksistaan kaverin kanssa siihen kuvauskoppiin, niin ettei kumpikaan mahtunut istumaan kunnolla. Sitten odoteltiin salaman räpsähtämistä, tehtiin hassuja ilmeitä ja naurettiin kovaan ääneen. Olisi sellaisten kaverikuvien ottaminen ihan hauskaa varmaan vieläkin.

Eilen kävin pitkästä aikaa tuollaisessa automaatissa, koska tarvitsin oikeasti passikuvaa. Neljä kuvaa automaatista maksaa tänä päivänä seitsemän euroa. Harmi vain, etteivät kuvat onnistuneet. Ne eivät syystä tai toisesta kehittyneet kunnolla ja jäivät aivan liian haaleiksi. (Ja sen verran kun niistä saa selvää, ilmeeni näyttää kovin pöllämystyneeltä. Se tuskin on laitteen vika.)

Ihan toinen juttu: eilen kävelin poliisiaseman ohi, ja sen ulkopuolella oli roskalavalla kaikenlaista roinaa mutta myös aivan ehjän näköinen työpöytä. Olisi tehnyt mieli tarkastella roskalavan aarteita vähän tarkemmin, mutta vieressä sattui juuri seisoskelemaan tupakkitaukoa viettävä poliisisetä. Mahtaisiko joku uskaltaa hakea tavaraa poliisiaseman roskalavalta?

Huomenna lähden pikaiselle reissulle pohjoiseen. Matkan syy ei ole iloinen, sillä mukaan pakataan mustat juhlavaatteet.

Villimarjoja, vadelmia

2010-02-18T12:29:00.018+02:00

Tämähän minun täytyikin teille esitellä: Mielityn ojeella neulomani Villimarjatar-huivi valmistui viime viikolla. Tein huivista vielä vähän pidemmän kuin ohjeessa, ja siitä tuli mukavan suuri kiedottavaksi moneen kertaan kaulan ympärille. Ja saa sen oivasti myös harteilta lämmittämään. Lähetin Mielitylle jotain pientä herkkua kiitokseksi neuleohjeesta. Eivätkö olekin kauniita nuo vadelmaiset postimerkit?

Ja Susanna Majurin valokuvista kiinnostuneille vielä vinkiksi: Yle Radio ykkösen eilisestä Kultakuume-ohejlmasta voi kuunnella jutun Majurin näyttelystä, työskentelytavoista ja inspiraation lähteistä. Ohjelma on kuultavissa viikon ajan täältä, Susanna Majuria koskeva osio alkaa noin 23 minuutin kohdalta.

Ja tämän blogipyrähdyksen jälkeen Maija palaa hetimiten perehtymään gradunsa teoriakirjallisuuteen.

...
Ja hetkeä myöhemmin hän huomaa: hih, tarkemmin katsottuna nuo postimerkit eivät lainkaan esitä vadelmia vaan jonkinlaisia kukkia. Mutta olkoot vadelmia nyt minulle kuitenkin.

Ötököitä ja perhosia

2010-02-14T15:51:00.005+02:00

Hoi blogiystävät, täällä ollaan! Ollaan, vaikka en olekaan ehtinyt tämän viikon aikana blogimaailmassa vierailla. Mistä tämä kiire ja hulina taas oikein syntyikään? Olen ainakin järjestänyt eräät syntymäpäiväjuhlat ja tehnyt liikaa töitä. Onneksi nyt on vähän aikaa levätä.

Lähetin tänä vuonna muutamalle ystävälle perhosin ja ötököin varustettuja kortteja. Hämähäkki-kortti meni veljenpojille.

Hei mainiota ystävänpäivää kaikille sinne! Muistakaa levätä ja välttää liikaa hulinaa. Ystävänpäivän tunnelmaan sopinee tämä kaunis laulu.

Vesiaihe

2010-02-07T19:19:00.004+02:00

Kävin tänään katsomassa Susanna Majurin Vedentutkijan tytär -näyttelyn Valokuvataiteen museossa. Menkää tekin toki. Ihmetelkää vettä, sinistä ja unenomaisia kuvia. Näyttely on avoinna toukokuun loppupuolelle.

Ylen K-reppu ohjelmassa näkyi aikanaan Äkkisyviä kuvia -nimellä kulkeva lyhyt dokkari Majurin työskentelystä. Dokumenttipätkä on kiinnostava ja hyvin tehty, siksi on oikein kiva, että sen voi katsoa täältä.

Nyt on muitakin kiinnostavia näyttelyitä merkittynä kalenteriin: ainakin Taidehallin Export - Import (päättyy jo helmikuun lopussa!) ja Stiina Saariston Ein kleines Monster -näyttely Amos Andersonin taidemuseossa (maaliskuun ensimmäiselle viikolle saakka).

Ja 24. helmikuuta alkaa Taidemuseo Meilahdessa Helsinki School -näyttely, joka täytyy myös mennä katsomaan. Helsinki School -ryhmään lukeutuu iso joukko Taideteollisessa Korkeakoulussa puuhastelleita valokuvaajia, mukaan lukien Susanna Majuri. Myös muutamasta muusta ryhmän valokuvaajasta olen tullut maininneeksi täällä aiemmin (Ulla Jokisalo, Anni Leppälä ja Nelli Palomäki).

Nyt vain pitää muistaa pitää kevään kalenteri siinä määrin puhtaana, että joskus ehtii ja jaksaa käydä näyttelyissä. Syksy oli sillä tavalla turhan kiireinen.

Helmikuulle

2010-02-02T17:12:00.003+02:00

Kappas, yhtäkkiä onkin jo helmikuun toinen. Tänään on pudonnut vettä räystäistä. Tip tip, kuuluu ikkunan takaa. Ja jääpuikot näyttävät uhkaavan kauniilta.

Aikani on vierähtänyt töissä, graduasioita miettiessä, kirpputorilta hankittua kirjahyllyä maalatessa. Lisäksi oma tietokoneeni kenkkuilee ja ikäviä uutisiakin olen joutunut kuulemaan.

Yksi juttu ainakin toimii: marjaiset ja hedelmäiset juomat vitamiinipommeina talven keskellä. Nooran ja Maijjan pirtelöherkut ovat saaneet minutkin hankkimaan kojeen, jolla saa kunnollista soosia aikaiseksi.

Heima

2010-01-24T18:54:00.004+02:00

Eilen paistoi kirkas talviaurinko, tänään on näyttänyt samanlaiselta kuin ravistettavassa lasipallossa, jonka sisällä sataa lunta. Isoja lumihiutaleita on leijaillut hiljalleen ikkunan takana. Ovat saaneet pudota maahan ihan omassa tahdissa.

Talveen sopii Sigur Rósin musiikki, ja niin sopii myös Heima-dokumentti, vaikka se onkin kai kuvattu pääosin kesällä. Ihastellen katsoin dokumenttia jokunen vuosi sitten, ja nyt sain toisen katselukerran, kun Heima löytyi kirjastosta. Dokumentti kertoo Sigur Rósin kiertueesta islantilaisissa pikkukylissä. Elokuvan tunnelma tuntuu vallan oikeanlaiselta yhtyeen musiikkiin nähden. Kirjastosta löytyneessä versiossa on mukana myös valokuvakirja, jossa on kuvia kiertueen varrelta. Niitäkin katselee mielellään.

Näyttökuvia

2010-01-22T17:47:00.007+02:00

Tänään kuunnellaan uutta Husky Rescue -levyä ja tehdään ehkä vähän taas ompeluksia tai jotain muuta kivaa. Hyvää musiikkia ja mieluisaa tekemistä toivon jokaisen perjantai-iltaan!

Mutta jos aika käy pitkäksi, voi esimerkiksi etsiä omalle tietokoneelleen koreaakin koreamman taustakuvan. Eksyin muutama päivä sitten jotakin reittiä pitkin Kitsune Noir -blogiin, jossa on monen muunlaisen sisällön lisäksi tarjolla varsin kivoja taustakuvia. Alle poimin omat suosikkini. Myös esimerkiksi täältä saattaa löytyä kauniita kuvia näyttöä koristamaan.

Kuvat: Kitsune Noir/ The Desktop Wallpaper Project

Jotain lainattua

2010-01-21T16:05:00.009+02:00

Kerroin teille huimasta käsityöinnostuksestani. Ihan omiakin ideoita olen kirjannut ylös, mutta käytännössä ainakin eilispäivän käsityöprojektit olivat ihan suoraa lainaa muualta.

Paperisen ruusukkeen esikuva löytyi LEIMUT-blogista. Siellä se taisi olla kuusen koriste, mutta itse lisäsin taakse rintaneulapidikkeen. Ja hyvin se tuntuu rintarossina toimivan, kun paperikin on tarpeeksi jämäkkää. Mutta tuleekohan siitä liikaa mieleen koiranäyttelyiden palkintoruusukkeet? Niin tai näin, aloin jo suunnitella samankaltaista koristetta hiuksiin, ehkä hiuspantaan liitettäväksi, mutta sen voisi ehkä tehdä kankaasta.

Tyynyyn sain idean Varpunen-blogista. Se ei ole mikä tahansa tyyny, vaan se on ihanan iso ja pitää sisällään yhden vieraspeiton. Vetoketjullinen tyynyliina on helppo ommella tarvittavaan kokoon, ja peitto sujahtaa täytteeksi. Mikä oiva tapa siirtää täkkejä hyötykäyttöön sen sijaan, että ne vievät vähäistä kaappitilaa! Tyynyliinakankaita olisi kyllä löytynyt ennestäänkin, mutta sorruin tähän Marimekon siirtolapuutarhaan nyt kumminkin. Näköjään jo lokakuussa uumoilin, että kankaasta tulisi hyviä tyynynpäällisiä.

Kiitoksia ideoista Syysleimulle ja Sukille!

Pilvet liikkuu

2010-01-19T18:51:00.003+02:00

Täällä on viime päivinä soinut Yonan esikoislevy. Viime päivinä täällä on myös syntynyt monenmonta käsityöideaa – minun pitäisi viettää tämä viikko gradua aloitellen, mutta jostain syystä pää pursuaa lähinnä lankoja ja kankaita, nappeja ja askartelupapereita. Gradu-muistivihkoa tiuhemmin täytettä saa käsityö- ja muita näpräilyideoita sisällään pitävä kirjanen. Mutta kai jokaisella täytyy joku sijaistoiminto olla gradua tehdessään. Eräs tieteellisen kirjoittamisen kurssia vetänyt opettaja kertoi joskus, että hänellä oli graduvaiheessa aina hyvin siisti koti. Hän nähkääs imuroi silloin, kun olisi pitänyt ahertaa gradun parissa.

Kauhia humaus

2010-01-17T21:44:00.003+02:00

Tämä Anna-Mari Kähärän teksti Hesarin Sunnuntai-sivuilla sai minut hymyilemään aamuteen äärellä. Ja että lehteen on annettu mennä teksti sellaisenaan, ilman isoja alkukirjaimia. Tuolla Minä rakastan -palstalla on aiemminkin ollut kiinnostavia juttuja kiinnostavien ihmisten kirjoittamana, ja kuvat ovat myös olleet kivoja. Onnistunut juttutyyppi, kiitokset siitä Hesarille.

Anna-Mari Kähärä on jotensakin hymyilyttävä hahmo muutoinkin. Kannattaa mennä katsomaan Anna-Mari Kähärän Orkesteria, jos kohdalle sattuu. Heidän konserteissaan tapahtuu monenmoista ilahduttavaa.

Minun on kuulkas pitänyt kirjoittaa teille kaikenlaista, mutta jotenkin en ole viime aikoina jaksanut kotona juuri tietokoneen äärellä istua.

Perjantaina kävin katsomassa Hassut hurjat hirviöt, ja se oli ihana. Siinä oli monta asiaa oikein oivallettu. Vauhkosin elokuvasta jo kesällä, ja se oli ihan yhtä hyvä kuin odotin. Samana iltana näin myös Reginan Tavastialla viimeistä kertaa ennen heidän keikkataukoaan. Onneksi lavalla vakuutettiin, että se ei ollut jäähyväiskeikka, vaan edessä on vain vähän pidempi tauko.
Paluuta odotellessa.

Töppöstä toisen eteen

2010-01-12T20:36:00.005+02:00

Tänä aamuna päätin kävellä hieman alle neljän kilometrin työmatkani. Olen Helsingissä asuessani aivan liian usein ajautunut kulkemaan lyhyetkin välimatkat julkisilla, koska se on täällä kätevää ja helppoa. Johtuu ehkä vähän siitäkin, että ainaiseen kävelyyn ehti jo hieman kyllästyä silloin, kun asui pienemmässä kaupungissa, jossa käveltiin aina ja joka paikkaan – niin vihmovassa räntäsateessa kuin paukkupakkasilla. Nyt olen onnekas, kun tarjolla on hyvä julkinen liikenne, vaikka se talvisäässä ja putkirikkojen armoilla vähän oikutteleekin. Silti pitäisi useammin jättää bussit, raitiovaunut, lähijunat ja metrot sikseen ja kävellä. Lumikin narskuu niin kivasti jalkojen alla.

Jos lapsena kiukutelin, etten jaksaisi kävellä kouluun tai muualle (ja taatusti olen kiukutellut, vähän vanhempanakin), äidilläni oli tapana sanoa: nyt töppöstä toisen eteen! Ehkä tätä pitäisi toitottaa itselle vieläkin, että tulisi useammin käveltyä julkisilla matkustamisen sijaan.

Tänään aion vielä katsoa Neiti Marple -sarjaa, jonka jaksoja ilokseni löysin Areenasta. Sarja näkyy arkisin jo viideltä, jolloin harvemmin on television ääressä. Mutta nyt saan nauttia annokseni tätä vanhempaa Marplea ja samalla neuloa huivia.

Mammutti

2010-01-09T12:54:00.005+02:00

Lauantain suosikit ovat aikainen herääminen, kaunis sää ja jäällä kävely, se että tiskivuori on jo tiskattu ja että tänään on luvassa vielä vuoden ensimmäinen tanssitunti.

Eilen katsoin Lukas Moodyssonin Mammutin ja pidin sitä kovasti. En ole oikein välittänyt kaikista niistä Moodyssonin elokuvista, joita olen nähnyt, mutta tämä pääsee heti ykkössuosikiksi. Ilmeisesti kriitikot ovat olleet elokuvasta montaa mieltä, mutta ainakin minä vaikutuin. Kauniita kuvia ja hetkiä, hyvää musiikkia. Kertomus niistä asioista, jotka elämässä ovat oikeasti tärkeitä. Ja kuvaus siitä, miksi ja miten nykyihminen niistä asioista vieraantuu.

Konepestävä

2010-01-06T18:54:00.003+02:00

Loppiaispäivä on kulunut muun muassa neulomisen parissa, sillä minuun iski tavaton into tehdä tällainen huivi. Huivia varten lähdin eilen työpäivän jälkeen metsästämään lankaa Oulunkylän isosta lankakaupasta, jossa en ollut aiemmin käynyt. Pehmoisen huivilangan lisäksi ostoskoriin tiensä löysi muutama kerä kauniin keltaista Maija-lankaa, jonka etiketti hauskuutti minua kovin.

Oulunkylän lankakaupassa oli isohko valikoima, mutta suosikki-lankapuotinani pysyy silti Korkeavuorenkadun Menita. Se on kodikas ja siellä on ihan mukavasti niitä lankoja, joista itse pidän.

Ohhoh

2010-01-03T21:48:00.004+02:00

Ohoi, nyt on lomat lomailtu. Helsinki ei tunnu pohjoisen jälkeen liian vieraalta, sillä mittari on täälläkin ollut visusti miinuksen puolella ja kaupunkia peittää lumivaippa.

Minun lomaani kuului monta makeasti nukuttua tuntia, muutama laskettu pulkkamäki, useita elokuvia, kirjoja ja neulottuja silmukoita. Punaposkia ja vähän palelevia varpaita.

Nyt pitäisi jälleen opetella, miten arkielämää eletään. Onneksi päähän voi pistää lomalla virkatun hieman hassun pipon, se lämmittää korvia ja nostaa hymyn huulille. Ohje on mukailtu äidin kätköistä löytyneestä Moda-lehdestä.

P.S. Kaikkea hyvää uudelle vuodelle!

Joulupuu

2009-12-23T19:11:00.000+02:00

Oikein kaunista joulua hyvät ystävät!

Juna lähtee

2009-12-20T08:35:00.004+02:00

Olen suuntaamassa kotikonnuille pohjoiseen (ainakin Helsingistä katsottuna pohjoiseen) viettämään joulua. Matkaan on pakattu muutamat harkitut lahjat, esimerkiksi nämä paidat, jotka ompelin veljenpojilleni. Löysin kangasta edullisesti Marimekon Hakaniemen hallin myymälästä. Niin ja tiedän, että näitä poikia tykätään pukea samanlaisiin vaatteisiin. Olen tehnyt muutaman paidan samalla kaavalla isommalle veljeksistä, viimeksi hänen syntymäpäivälahjakseen. Nyt pienempikin saa oman trikoopaitansa tädiltä.

Lahjoja käärin tavallisen ruskean pakkauspaperin lisäksi kirppikseltä löytämääni ihanaan vanhaan tapettiin. Paperien lisäksi myös kankaiset nauhat on helppo ottaa talteen uudestaan käytettäväksi. Herttaisella on muuten ollut tarjolla tässä joulun alla kosolti vinkkejä ekologisiin jouluvalmisteluihin.

Tällä kertaa vietämme pitkän junamatkamme ystävien seurassa: ostimme liput neljän hengen niin sanottuun työskentelyhyttiin, joten saamme rauhassa rupatella, katsoa elokuvaa tai pelata jotakin peliä häiritsemättä muita matkustajia. Suosittelen!

P.S. Luultavasti blogini hieman hiljenee muutaman viikon joululomani ajaksi, mutta eiköhän tänne muutama postaus ilmesty.

Pakkasaamun taivas, osa 2

2009-12-19T16:35:00.008+02:00

Tänäänkin oli mitä kaunein aamuinen pakkastaivas. Ja arpaonni suosi Tyttiä ja Mallaa, onneksi olkoon! Laittaisitteko sähköpostiviestillä (maijanaakkoset at gmail.com) postiosoitteenne, niin saan magneetit matkaan.

Kiitoksia kaikille ihanille osallistujille! Nyt onkin ollut monta mukavaa arvontaa joulun alla käynnissä, esimerkiksi kaimani Maijjan kalenteriarvontaan ehtii vielä hyvin osallistua.

Pakkasaamun taivas

2009-12-18T19:27:00.005+02:00

Päivän lempiasioita ovat olleet lämpimät villaiset sukkahousut ja se, miltä taivas näyttää pakkasaamuna. Niin ja joululoman alkaminen!

Kiitos kaikille arvontaan tähän mennessä osallistuneille, mukaan ehtii vielä huomiseen iltapäivään mennessä.

Mitä se esittää?

2009-12-16T21:37:00.005+02:00

Pisst. Alempaa löytyy pikkiriikkinen arvonta!

Kävin tänään viimeinkin picassoilemassa Ateneumissa. Koko syksyn on ollut tarkoitus mennä, mutta vasta nyt oikeastaan oli arki-iltana aikaa ja jaksamista. Viikonloppuisin en ole halunnut sinne rynnätä: kammoksun liiallista väentungosta taidemuseossa. (Ja tuossa näyttelyssä väkeä on mitä ilmeisimmin riittänyt.) En ole koskaan liiemmin innostunut Picassosta, mutta halusin näyttelyn silti nähdä. Oletin, että nyt alkaa olla viimeiset hetket nähdä näyttely ennen joululomalle lähtöä. Hassua kyllä, juuri tänään uutisoitiin, että näyttely jatkuukin tammikuun lopulle saakka.

Viime päivinä olen ollut niin puuhakas ja talvisesta säästä innostunut, etten ole edes muistanut laskea päiviä joululoman alkamiseen. (Nyt lasken: niitä on kaksi.) Viimeksi olen ollut yli viikon mittaisella lomalla (joka ei sisällä lainkaan opiskelua tai töitä) viime joulun aikaan. Nyt lomailuherkkua on luvassa kahden kokonaisen viikon verran.

Museoseuraani odotellessa piipahdin tänään Vanhan Ylioppilastalon joulumyyjäisissä. En mennyt tekemään ostoksia, mutta sain taas kosolti ideoita ja inspiraatioita muiden tekemistä käsitöistä. Useammallakin myyjällä oli tarjolla vanhoista napeista tehtyjä korvakoruja, jollaisia olen aiemminkin hypistellyt. Kivat napit löytäessäni voisin puuhata sellaiset itsellenikin.

Askartelutarkoituksessa lehtiä selatessa löysin muutama päivä sitten 50-luvun Uutisaitta-lehdestä ihastuttavan Picasson maalausta koskevan kyselyn. Kysymykset kuuluuvat: Mitä se esittää? Minkä antaisitte sille nimeksi? Mitä maksaisitte, jos saisitte ostaa sen? Mihin sijoittaisitte sen? Pikkujuttu on myös otsikoitu kivasti.

Pikkiriikkinen arvonta

2009-12-16T07:45:00.001+02:00

Hei ja hoi, tämä on sadas postaukseni. Sen ja joulun kunniaksi luvassa on pikkiriikkinen ja aika pikainen magneettiarvonta. Tarjolla on magneetteja kahdelle onnekkaalle: toinen saa kaksi isompaa ja toinen kolme pienempää. Arvonta suoritetaan lauantaina 19.12., joten osallistumisaikaa on lauantaiaamupäivään saakka.

Magneetteihin päätyi tällä kertaa vanhoista naistenlehdistä leikattuja vaatepiirroksia. Kiitos teille seurastanne tähänastisella blogitaipaleella!

Muutama maatuska

2009-12-15T16:06:00.002+02:00

Tällaisia kortteja ja kuoria lähti tänä jouluna matkaan. Kirjekuorien virkaa pääsivät toimittamaan vanhojen lehtien sivut. Kortteihin saksin vanhojen lehtien lisäksi maatuska-servettejä ja Marimekon mainoslehtistä. Siniseen peuroilla koristeltuun korttiin lainasin idean Hannan ihanista lumihiutaleista. Niin ja kivasti toteuttuhin joulukortteihin törmäsin ainakin tässä blogissa.

Joulukortteja tehdessä kuuntelin tämänkaltaisia renkutuksia. Hauskaa oli!

Pikkujoulujen rintarossi

2009-12-15T09:05:00.004+02:00

Joulu lähenee kovaa vauhtia, ja pikkujoulutkin juhlin jo viime viikolla. Pikkujoulujen aikaan kaupoissa on tarjolla jos jonkinmoista kimaltelevaa ja välkehtivää asua ja asustetta. Minun pikkujoulukimallukseni syntyi virkaten ja laatikoiden kätköistä löydettyjä helmiä hyödyntäen. Virkkauksen perinteinen malli on nimetty Ahvenanmaan nipukkaympyräksi, ja se löytyi Mary Oljen kirjasta (vilahtaa tässä postauksessa).

Kengät lumessa

2009-12-14T20:28:00.007+02:00

Tänään ulkona kävellessä huulille on kohonnut hymy: lumi ja pakkanen tuntuvat pitkästä aikaa ihanilta. Ja aurinko – sekin suvaitsi näyttäytyä iltapäivällä, juuri sopivasti kun livahdin töistä rokotuttamaan itseäni kauden puhutuimpaa tautia vastaan. Työpäivän alkaessa ja päättyessä ulkona on pimeää, joten siinä välissä on aika vallattoman ihanaa päästä piipahtamaan ulkomaailmassa ihailemassa matalalta paistavaa aurinkoa.

Luultavasti juuri tuon päivää piristäneen valohoidon seurauksena jaksoin vielä töiden jälkeen käydä penkomassa Fida-kirpputorilla. Löytöinä rullallinen kaunista vanhaa tapettia (askartelu- ja ehkä lahjapaperikäyttöön) ja vihreä-sininen Marimekon raitapaita (poikaystävälle).

Nyt kuunnellaan Regina Spektoria, joka soi myös viikonloppuna katsotussa elokuvassa (500) Days of Summer. Se oli ihan mukava kuva.

Niin ja päivän valokuvasta: eilen sunnuntaikävelyllä löysin nämä hylätyt kengät eräältä kiveltä. Kuka ne on mahtanut siihen jättää? Ja ennen kaikkea: eikö häntä kengättömänä palellut kovasti?

Graduntekijä

2009-12-08T21:40:00.001+02:00

Palautin viikko sitten graduni tutkimussuunnitelman, ja keväällä on tarkoitus pakertaa varsinaisen kirjoittamisen parissa. Halusin vinkata kaikille muille graduntekijöille Kimmo Svinhufvudin Gradutakuu-blogista, josta löytyy ehkä yhtä jos toistakin opettavaista ohjetta.

Teitä ei välttämättä kiinnostaisi kuulla yhtään mistään graduun liittyvästä, sillä joillakin se vaihe on jo onnellisesti takana ja toiset taas eivät siihen puskaan päätään tule pistämäänkään. Mutta Svinhufvud ohjeistaa blogissaan, että gradusta ja sen tekemisestä pitäisi kertoa kaikille. Hänen mielestään on myös hyvä alusta saakka tituleerata itseään graduntekijäksi, eikä sanoa että "olen aloittamassa gradun tekemistä".

Viime viikolla vielä kerroin kysyjille, että olen aloittelemassa tai suunnittelemassa gradun tekemistä. Nyt minä olen jo graduntekijä. Jipii!

Yllätys kadunkulmassa

2009-12-07T16:39:00.000+02:00

Eilen Kiasmaan mennessä huomasin Salakaupan lasiseinän muuttuneen joulukalenteriksi. Minua tämä idea hauskuutti kovin. Suosittelen pysähtymään joulukalenterin kohdalla, jos satutte kulkemaan tuosta Postitalon kulmalta. Kalenterin luukuista paljastui Companyn hymyilyttäviä tuotteita pienoiskoossa, nukkejen koossa toisin sanoen. Ja tuossa yhdessä luukussa taitaa näkyä ihan oikeassa koossa tällainen pääkaveri.

Tänään täällä soi Yonan Syyssävelmä.

Itsenäisyyspäivänä sukkasillaan museossa

2009-12-06T15:26:00.006+02:00

Kävin tänään Kiasmassa, jossa oli viimeistä päivää esillä Pipilotti Ristin Elixir-näyttely. Näyttelyssä sipsuteltiin sukkasillaan ja videoteoksia katseltiin makuuasennossa pehmeillä matoilla ja tyynyillä leväten. Tykkäsin valoista, väreistä ja musiikista. Rentouttava näyttely! (Yleensäkin minut saa helposti innostumaan sellaisista jutuista, jossa poiketaan vaikkapa museon totutuista konventioista. Että kengät otetaan pois ja että näyttelytila on vuorattu pehmoisilla asioilla.)

Minusta museokäynti on oiva tapa viettää itsenäisyyspäivää – tai sunnuntaita yleensäkin. Toisinaan mietin, että Suomessa itsenäisyyspäivää juhlitaan kumman vakavamielisesti ja pönäkästi, ainakin noin virallisessa mielessä. En tarkoita, että toivoisin itsenäisyyspäivästä vapun kaltaista koko kansan remuamisjuhlaa. Mutta saa kai sitä vähän iloakin olla? Etenkin näin pimeän keskellä. Enkä tarkoita, etteikö niitä vakavamielisiä itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia saisi olla, mutta jotain muutakin kaipaisi kuin sotien muistelua ja synkkämielisyyttä.

Saanen siis toivottaa hieman hullunkurisuutta ja ilomieltä itsenäisyyspäiväänne!

P.S. Jos käytte katsomassa vielä tammikuulle jatkuvan Ars Fennica -näyttelyn Kiasmassa, suosittelen kurkistamaan Jussi Kiven osiossa pieneen pimeään huoneeseen, josta löytyy kaunis luminen metsämaisema. Teoksen näkee, kun vain malttaa odottaa, että silmät tottuvat pimeään.

Hyppytornista veteen

2009-12-04T17:44:00.004+02:00

Pissst! Vielä lisää jouluisia asioita: Runoraatia tarjoillaan iloksemme joulukuussa kolmeen otteeseen, tästä illasta alkaen. Ja onneksi sitä näkee sitten Areenasta jälkikäteen, jos ei ole perjantai-iltana television ääressä. (Yksi niistä jaksoista on oikeastaan Taloraati, mutta sekin on varmasti hauskaa katsottavaa yhtä kaikki.)

Oi kuusipuu

2009-12-04T17:17:00.003+02:00

En ole vielä laisinkaan toivottanut täällä teille mukavaa joulukuuta! No nyt se tehtäköön, lähestyyhän ensimmäinen joulukuinen viikko jo loppuaan.

Tähän päivään kuuluu monta jouluista asiaa: kävin viemässä joulukortin ja suklaata entiseen työpaikkaani ja hankin kotiin pienen jouluisen sypressin. (Saapa nähdä, kuinka hyvin onnistun pitämään kaunokaisen elossa. Se ilmeisesti kaipaa ahkeraa kastelijaa.) Lisäksi suuntaan vielä illaksi akateemisten kuorojen joulukonserttiin, jossa laulaa usempikin minulle tuttu ääni.

Tänä vuonna ehdoton suosikkini joulukalentereista on Liivian joulukalenteri, käykääpä kurkkaamassa, jos Liivian blogi ei ole ennestään tuttu.

Jouluisia menoja riittäisi myös viikonlopulle, erilaisia joulumyyjäisiä ainakin. Vinkkejä joulumyyjäisistä löytyy ainakin täältä ja täältä.

Piristyksiä

2009-12-02T20:14:00.005+02:00

Olin eilen katsomassa ranskalaista Air-yhtyettä Kaapelitehtaalla. Ehkä keikka ei ollut mikään tajunnanräjäyttäjä, mutta sopi mukavasti piristämään tiistai-iltaa. Tänään piristyin myös valkoisesta huurteesta talojen katoilla ja siitä, että syksyn stressaavat kiireet lähenevät loppuaan. Ihanaa! Luvassa joulukorttiaskartelua ja virkkaamista.

Heikko valo

2009-11-27T19:40:00.006+02:00

Väsyneenä aamulla kuuntelin, kuinka Radio Helsingin aamuohjelmassa juontaja muistutti, että näitä harmaita päiviä tarvitaan, jotta kauniit aurinkoiset päivät sitten taas tuntuisivat joltain.

Hän on oikeassa. Iltapäivällä harmaata arkea valaissut aurinkoinen hetki oli ihmetyksen ja kummastuksen aihe. Se oli lyhyt, mutta piristävä. Sen kunniaksi leivotaan illalla lettuja ja nautitaan ne itsetehdyn omenahillon kera.

Hauskaa viikonloppua teille arvon ystävät!

P.S. Otsikkoon nimensä lainannut Ultra Bran musiikkikappale sanoo myös seuraavasti: "Enkä ostanut itselleni mitään. En ostanut mitään." Sopii tähän päivään sekin.

Ote marraskuun pimeistä päivistä

2009-11-20T20:17:00.006+02:00

Toissapäivänä opiskelukaverini totesi, että "Maija, sinä näytät vähän väsyneeltä". Hän oli ihan oikeassa. Marraskuu väsyttää, etenkin nyt vallitseva pimeä ja märkä sää. Kiireinen aikataulu ei sekään helpota. Näitä asioita olen kuitenkin ehtinyt tekemään:

- Neulonut violettia pipoa, myös luennoilla. (Sitä ennen neuloin myös yhden mustan pipon, kahteenkin kertaan, mutta vieläkään se ei ole ihan toivotunlainen. Siispä puran sen ehkä jälleen.)

- Ehtinyt ajatella vähän joululahjoja. Viime vuosina olen tehnyt useimmat joululahjat itse, mutta luulen, etteivät kaikki perheenjäseneni joka vuosi kaipaa neulomiani huiveja, pipoja tai villasukkia. Jotain uutta täytyy siis keksiä. Lahjoja on kiva antaa ja saada, mutta kannatan silti maltillisuutta. Mietin lahjoja tarkkaan, koska toivon, että ne tosiaan ilahduttaisivat saajaa ja olisivat oikeasti tarpeellisia. Lahjaksi saatu turha krääsä on ikävä ikävä asia.

- Kuunnellut monta kertaa Joni Mitchellin All I Want -kappaletta sekä PJ Harveyn Black Hearted Love -kappaletta.

Sitten kun aikaa on enemmän (toivon mukaan joulukuussa), aion käydä Ateneumissa, Kiasmassa ja elokuvateatterissa katsomassa ainakin 500 Days of Summer -elokuvan. Niin ja aion ehtiä valoisaan aikaan ottamaan valokuvia.

Nyt aion kuitenkin katsoa Angels in American kolmannen jakson FST5:ltä. Innostun tuosta minisarjasta edelleen ihan yhtä paljon kuin silloin vuosikymmenen alkupuoliskolla, kun se ensimmäistä kertaa televisiosta tuli. Suosittelen!

Kouluruokalasta kotiin

2009-11-15T21:12:00.003+02:00

Kumpikaan näistä kuvista ei ole tältä viikonlopulta, vaikka melkein samanlaista aamiaista olen syönyt ja satsumoita myös. (Tosin tuossa tarjottimella on kahden hengen aamiainen – omani oli kulhollinen soijajugurttia, kaurahiutaleita, banaania ja mustikkakeittoa.) Mutta halusin esitellä teille nämä hauskat tarjottimet, jotka olen löytänyt kahdelta eri kirppikseltä kuluvan syksyn aikana.

Jokin kouluruokalaloista tutuissa tarjottimissa viehättää minua. Itse asiassa taitaa olla niin, etteivät ne normaalissa ruokalaympäristössään viehätä, mutta jossain muualla kyllä. Ehkä se on yleisemminkin niin, että erilaiset laitos- tai yrityskäyttöön tarkoitetut kalusteet ja esineet saattavat olla varsin piristäviä ja hauskoja jossain muussa ympäristössä. Minä voisi esimerkiksi ottaa kotiini jostain kirjastosta sellaisen kärryn, jolla kirjoja liikutellaan paikasta toiseen. Myös liikehuoneistojen mainoskirjaimet voivat olla näyttäviä sisustuselementtejä, sellaisia kaupataankin täällä.

Urbaani talvimaisema

2009-11-10T21:01:00.003+02:00

Päivää piristivät
- taas hetkeksi valkoiseksi muuttunut maisema
- postiluukusta kolahtanut kaunis kortti
- Ane Brunin Treehouse Song, joka on keikan jälkeen soinut päässä monta kertaa
- uuteen ihmiseen tutustuminen vähän paremmin

Talvimusiikkia ja talviväsymystä

2009-11-08T21:31:00.006+02:00

Valkoinen lumi katosi melkein yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Talvista tunnelmaa voi kuitenkin pitää yllä kuuntelemalla talveen sopivaa musiikkia. Minulle talvisia levyjä ovat erityisesti Björkin Vespertine ja Sigur Rósin ( ) -levy. Ne liittyvät mielessäni talveen monella tapaa, ja siksi niitä on mieluisaa kuunnella juuri nyt.

Tällä viikolla olen miettinyt sitä, miten pimeä vuodenaika väsyttää ihmisen. Asioita ei jaksa tehdä samaan malliin kuin valoisana aikana, ja sitten sitä tuntee syyllisyyttä laiskuudestaan. Osaisipa sitä suoda itselleen sen, ettei talviaikaan tarvitse olla niin reipas ja ahkera kuin muulloin. Pitäisi olla suotavaa vähän hiljentää tahtia ja olla vaan. (Tätä on kylläkin hieman vaikea toteuttaa, kun on kasannut kalenterinsa täyteen velvollisuuksia juuri marraskuuksi.)

Valkoista

2009-11-04T22:08:00.003+02:00

Ensi-lumi! Olen tuijotellut ikkunasta, kun naapuritalojen katoille kertyy ihanaa valkoista lunta. Toivottavasti jotain siitä on jäljellä aamullakin. Lumi jos jokin piristää muuten niin kiireistä ja stressaavaa viikkoa.

Kuva on otettu Oulussa eräänä pakkaspäivänä nelisen vuotta sitten. Silloin oli lunta ja kaunista.

Marraskuu

2009-11-02T08:51:00.003+02:00

Se tuli jo eilen, ihan huomaamatta. Leppoisaa marraskuuta siis teille! Täällä paistaa aurinko ja lehdet kahisevat jalkojen alla ulkona kävellessä. Vielä toivoisin, että mörkö toisi vähän valkoista huurretta tännekin. Nuo punaisetkin lehdet ovat jo varmaan pudonneet, ne olivat paikallaan lokakuussa.

Tällä viikolla olen..

2009-11-01T10:44:00.008+02:00

- Käynyt työpaikan henkilökuntajuhlissa, joiden teemana oli 70-luku. Kirppikseltä hankittuun varustukseen kuului ajanmukaisesti polyesterimekko ja isot lasit. Työkavereiden disco-henkisten asujen rinnalla olo tuntui näissä tamineissa kansakoulun opettajalta (tai oppilaalta).

- Löytänyt työpaikkalla pidetyltä kirpputorilta vanhoja Arabian lautasia, 50 senttiä kappale. (Tällä viikolla kävin myös vilkuilemassa niitä Marimekon uusia astioita, joita olikin jo tullut kauppoihin. Olivat ihan yhtä nättejä kuin kuvissakin.)

- Virkannut pieniä asioita ja ajatellut mielessäni jälleen uuden pipon neulomista.

- Käynyt Ane Brunin keikalla Tavastialla. Tykkäsin rauhallisesta tunnelmasta ja pienestä kokoonpanosta, ja neiti Brun oli jotenkin ihailtavan luonnollinen esiintyjä. Kannattaa mennä katsomaan ja kuulemaan, jos tulee mahdollisuus!

Siirtolapuutarhaan

2009-10-27T19:24:00.004+02:00

Tulin vastikään jutelleeksi kaverini kanssa Marimekon uusista astioista. Niitä ei siis ainakaan viime viikolla vielä ollut Marimekon puodeissa, mutta jo ennakkomainonnan perusteella osasimme ihastella näitä kippoja ja kuppeja.

Astioitten muoto on Sami Ruotsalaisen käsialaa, kuvitukset taas Maija Louekarin. Louekarin Marimekolle suunnittelemia kankaita olen ihastellut ensimmäisistä saakka, ja myös muut Louekarin kuvitukset ovat herkkua silmilleni.

Aikaisemmin minua on joissain Marimekon astioissa, esimerkiksi kahvikupeissa, kiusannut se, ettei astioiden muotoiluun ole liiemmin kiinnitetty huomiota. Toki tähän on poikkeuksiakin, esimerkiksi Elin Danielssonin Bottna-kuviota on laitettu Iittalan Teema-astioitten pintaan. Olen iloinen, että yrityksessä on nyt päätetty panostaa myös astioiden muotoiluun. Sami Ruotsalaisen Oiva-astioita tullaan ilmeisesti jatkossa näkemään myös uusilla kuvituksilla koristeltuina, ja joitain osia astiastosta on näköjään tarjolla myös puhtaana valkoisena.

Louekarin Siirtolapuutarha-kuosi on ihana myös kankaalla. Siitä saisi kivoja tyynyjä, tai vaikka verhot tai pöytäliinan tai..

Kaverini harkitsi toivovansa näitä astioita joululahjaksi. Minäkin voisin piirustaa näiden ihanuuksien kuvia toivomuskirjeeseeni joulupukille. Myös Teema-astiaston isoja syviä lautasia otetaan kaappiin vastaan, kiitos.

Kuvat Marimekon sivuilta.

Selviytymispaketti

2009-10-25T16:05:00.002+02:00

Tänään kynttilöitä on saanut polttaa aamukymmenestä saakka, sillä päivä on erityisen hämärä ja harmaa. Käykääpä lukemassa Ainon selviytymismanifesti harmaalle vuodenajalle. Se piristää synkkääkin päivää. Minun harmaan ajan selviytymislistaani kuuluu ainakin tee, villasukat ja tanssitunnit.

Kirjamessuja ja karkkivärejä

2009-10-25T12:24:00.002+02:00

Kirjamessujen lisäksi olen tämän viikon lopulla käynyt ensimmäistä kertaa Kaivarin Kanuuna -kirppiksellä ja vieraillut Katja Tukiaisen näyttelyssä Korjaamo Galleriassa.

Tänä vuonna kävin kirjamessuilla vain yhtenä päivänä – aiempina vuosina olen saattanut käydä siellä ohjelman perässä useampankin päivänä. Yllätyksekseni en ostanut yhtäkään kirjaa itselleni, metsästin messukojuista ainostaan yhden kirjan äitini pyynnöstä. Ilmeisesti en ollut tarpeeksi reippaalla tuulella sen kirjameren penkomiseen, ja toisaalta myös ennestään ääriään myöten täyteenahdettu kirjahylly saattaa vaikuttaa siihen, ettei uusia kirjoja tee mieli ostaa.

Taisin olla vähän laiska myös kirjamessujen ohjelman suhteen: mainitsemaani YLE-lavan tarjontaa seurasin, mutta en juuri muuta. Kirjailijahaastatteluja siellä tuntuu olevan tarjolla joka kojussa, jopa niin että vierekkäisten kojujen haastattelun häiritsevät toisiaan. Onneksi sentään muutamat isommat ohjelmalavat oli tällä kertaa siirretty rauhallisempaan paikkaan. Toivottavasti myös yleisö löysi ne.

Kirjoista kirpputoireihin: Kaivarin Kanuuna on mielestäni tervetullut lisä Helsingin kirpputoritarjontaan. Tuntuu ettei täältä (ainakaan kantakaupungista) ole löytynyt mukavia ja siistejä itsepalvelukirpputoreja, mutta Kaivopuiston kirppis vaikuttaa sellaiselta. Se on iso ja tila jännittävän sokkeloinen. Kirpputori tuntui väljältä, vaikka lähes kaikki pöydät ja rekit olivatkin täynnä. Ehkä sinne mahtuisi enemmänkin myyntipöytiä? Vaikka miksipä kirpputorin pitäisi aina olla täysi ja ahdas.

Suosittelen myös piipahtamaan Katja Tukiaisen Playground-näyttelyssä Korjaamolla. Paljon vaaleanpunaista ja muita karkkivärejä, mutta tunnelmaltaan ehkä jotain muutakin. Tykkäsin myös seinille maalatuista tytöistä.

Kirjoja siellä ja täällä

2009-10-21T19:55:00.008+03:00

Kirjamessut tulee taas! Säpinä alkaa huomenna ja kestää sunnuntaihin saakka.

Se tietää ihmispaljoutta, kakofoniaa, tungosta, jonottelua, liian tiiviisti aikataulutettuja ja lyhyitä kirjailijahaastatteluja tai keskusteluja – silti sinne täytyy päästä taas. Onhan siellä kirjoja ja jospa muutama kiinnostava keskustelu tai kirjailijahaastattelukin löytyisi.

Toivoisin että kirjamessut olisi vähän vähemmän markkinointi- ja myyntitapahtuma ja pitäisi sisällään vähän enemmän laadukasta kirjallisuuskeskustelua. Minun kokemukseni on tietysti suppea, mutta vähän tällainen maku on viime vuosista jäänyt. Onhan siellä toki oikein hienojakin juttuja ollut (tulee mieleen esimerkiksi Siri Hustvedtin ja Leena Krohnin haastattelut).

Varmaan sieltä taas muutaman kirjan kanssa tulee kotiin. Vaikka kuten kuvasta näkyy, luettavaa piisaa ennestäänkin. (Nämä tosin lähes kaikki liittyyvät graduun ja muuhun opiskeluun.)

Vinkkinä vielä kirjamessuvierailjoille sekä niille, jotka elävät kirjamessujen vaikutusalueen ulkopuolella: YLE Radio1 lähettää kirjamessujen aikaan muutamia kirjallisuusohjelmia suorana messuilta. Esimerkiksi perjantaina on tarjolla sekä Runoraatia, Kirjakerhon kritiikki-keskustelu että kulttuurin ajankohtaisohjelma Kultakuume suorana kirjamessuilta. (Rehellisyyden nimissä minun täytyy kertoa nyt hehkuttavani oman työpaikan ohjelmatarjontaa, mutta olisin kiinnostunut näistä ohjelmista ilman tätä kytköstäkin. Runoraati varsinkin on aina niin hilpeä tapaus!)

Ja Tuittu ruusut sai

2009-10-20T18:01:00.011+03:00

Pekka Strengin Puutarhassa on yksi lempikappaleistani. Myös Emma Salokosken Puutarhassa-versiointi on aikalailla yhtä ihana.

Kerrottakoon niille, joille Pekka Streng on täysin tuntematon nimi, että hän oli 60-70-luvulla elänyt muusikko. Streng kuoli nuorena syöpään, mutta ehti elinaikanaan levyttää kaksi albumia, Magneettimiehen kuoleman ja Kesämaan.

Nyt elokuvateatterissa on nähtävillä Arto Halosen Magneettimies-dokumenttielokuva, joka kertoo Pekka Strengin elämäntarinan sekä niistä ihmisistä, joihin Strengin musiikki on vaikuttanut tavalla tai toisella.

Pekka Strengin musiikissa ihastuttaa etenkin pehmoisuus ja herttaisuus. Jotain kertoo sekin, että hän on muun muassa tehnyt kappaleen Tove Janssonin tekstiin (Ja Tuittu ruusut sai). Välillä meno on vähän liian hippiä, mutta suotakoon se aikansa lapselle.

Itse olen nähnyt dokumentin ja pidin toteutuksesta. Streng ei koskaan tullut kovin tunnetuksi, ja hän pysytteli etäällä julkisuudesta. Nyt verhoa Strengin maailmaan raotetaan vähän, mutta ei kiusallisella tavalla tonkien. Elokuva on tehty Strengin hengessä, ja hänen omille teksteilleen ja musiikilleen annetaan paljon tilaa. Strengin kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä elokuvassa lukee Olavi Uusivirta, jonka ääni muistuttaa hämmentävän paljon Strengin ääntä.

Minusta on ihanaa, että dokumentin myötä yhä useammat saattavat löytää Strengin musiikin. Ja kannattaa tätä mennä katsomaan jo senkin takia, että dokumenttielokuvia näkee harvoin valkokankaalta.

Strengin Puutarhassa-kappaleen voi kuunnella täällä. Dokumenttielokuvan kotisivuilta löytyy tietoa eri kaupunkien esitysajoista ynnä muusta.

Kiireinen kirpputoriviikonloppu

2009-10-18T19:52:00.006+03:00

Mikä viikonloppu! Hirveästi tekemistä, mutta jotenkin sain kuin sainkin kaikki opiskeluhommat ja muut velvollisuudet hoidettua. (Velvollisuuksien hoitamisen lomassa olen napostellut kurpitsansiemeniä.) Sen lisäksi ehdin eilen käydä tanssitunnilla ja tänään istua päivän Valtteri-kirpputorilla myymässä vaatekaapista karsittua tavaraa. Kirpputorilla oli mukavaa niin kuin yleensä on, mutta kyllä kesäinen Hietalahden tori peittoaa kolkon Valtteri-kirppiksen mennen tullen. Siis myös myyjän näkökulmasta. Paitsi silloin, jos ei ole kaunis sää.

Hauskaa kirpputorikokemuksesta teki myös se, että myyntipöydän jakanut kaverini oli tutustumassa kirpputorien jännittävään maailmaan suunnilleen ensimmäistä kertaa. Hän ei ollut koskaan aiemmin myynyt kirpputorilla eikä myöskään niitä liiemmin ostajana kierrellyt.

Minä kävin ensimmäistä kertaa kirpputorilla äitini kanssa varmaankin joskus ekaluokkalaisena. Muistan vieläkin, mitä kirpputorilta ensimmäisillä kerroilla löytyi (kukkamekko ja tuoksukirjepaperia). Ahkerin kirppiskausi oli teini-ikäisenä: silloin ostin lähestulkoon kaikki vaatteeni kirpputorilta, ja ostamisessa olisi varmaan voinut välillä käyttää vähän suurempaa harkintaa (myös äidin mielestä).

Nykyään käyn kirpputoreilla harvemmin ja ostan maltillisemmin. Mutta yhtä kaikki, onhan se jännittävää. Voi löytää ihan mitä vaan, kierrätettynä ja edullisesti.

Mikä saa sukat pyörimään jaloissa?

2009-10-13T16:12:00.008+03:00

Toisinaan harmaina päivinä kaipaa vähän piristystä ja inspiraatiota. Silloin voi laittaa harmaat villasukat jalkaan ja istuutua innostumaan blogeista. (Myös kupillinen teetä sopii kuvioon.) Blogeista on kiva hakea inspiraatiota ja ideoita omiin käsityöprojekteihin, mutta yhtä lailla on kivaa vain katsella muitten tekemiä juttuja, olivat ne sitten valokuvia, käsitöitä, jotain sisustukseen liittyvää tai vaikka ihania kirppislöytöjä.

Jo aikaa sitten ihastuin Niinan tärkkäämiin pitsikulhoihin. Minullakin on monta kirpputorilta haalittua pitsiliinaa, jotka voisivat palvella myös tässä tarkoituksessa.

Tiinan ompelema takki on ihana malliltaan, ja myös Maija Louekarin kangas näyttää hienolta tässä. Saattaa olla, että metsästän tuota kangasta vielä itsellenikin. (Aivan kuin komeroista ei ennestäänkin pursuisi niitä kankaita.)

Celian piirroksista minulle tulee aina vastustamaton himo alkaa piirtämään. (Ilmeisesti olen kuitenkin aika hyvä vastustamaan sitä himoa, koska piirrän ja maalaan nykyään niin harvoin.)

Visualistin paperihelmet saivat minutkin kokeilemaan tätä askartelutapaa, joka ilmeisesti on monille aika tuttu. Minä ei ollut sitä koskaan aiemmin kokeillut. Helmien teko oli kivaa, mutta en osannut kuvitella käyttäväni niistä tehtyä korua, joten valmista ei tullut. Paperihelmiä tehtiin myös viime sunnuntain Strömsössä.

Jutan blogissa olen tähän asti vieraillut vain satunnaisesti, mutta siihen tulee varmasti muutos, sillä blogin sisustuskuvat saavat villasukat pyörimään jaloissani. Hullaannuin turkoosista tässä sisustuksessa. Ja mainittakoon että tämänkaltaista ruokapöytää ja etenkin tuoleja olen etsiskellyt. (Ja oikeastaan kerran löytänytkin, mutta en raskinut ostaa kun hinta oli niin suolainen. Harmittaa vähän.)

Nimipäiväkortti

2009-10-12T16:35:00.003+03:00

Tällainen kortti matkaa äidilleni nimipäiväonnitteluja viemään. Korttien askartelu on yksi lempipuuhistani, ja olen aina innoissani tekemässä kortteja milloin minkäkin juhlapäivän kunniaksi. Iloitsen syntymäpäivistä, nimipäivistä, joulusta ja ystävänpäivästä jo sen vuoksi, että silloin saa askarrella kortteja. Pidän myös perinteisen postin lähettämisesta ja saamisesta. Postiluukusta kolahtanut kortti tai kirje saa hymyilemään ihan eri tavalla kuin vaikka sähköposti.

Pisst. Loppuviikosta on luvassa Marimekon ystävämyynti Herttoniemen tehtaanmyymälässä. Myös Nanson ystävämyynti pitäisi olla tällä viikolla, tai näin minulle Mikonkadun liikeessä muutama viikko sitten kerrottiin. Mutta Nanson ystismyyntiä ei harmikseni järjestetä tänä syksynä Korjaamolla vaan Mikonkadun liikkeessä, jossa on tietysti aivan liian vähän tilaa. (En osaa sanoa, ovatko hinnat yhtä edulliset kuin Korjaamon myynneissä. Tarjontaa ei varmastikaan ole yhtä paljon ainaskaan, koska tila on niin paljon pienempi.)

P.S. Nanson ystismyyntiä ei välttämättä olekaan tulossa tällä viikolla, tänään oli Herttaiselle kerrottu toisenlainen ajankohta. Ota nyt sitten heistä selvää.

Valkoisia asioita

2009-10-11T11:16:00.005+03:00

Sain viimeinkin valkoisen kaulahuivin valmiiksi. Isompaa olisin toivonut, mutta tällainen syntyi tällä kertaa. Ainakin tuli käytettyä tuo pitkään laatikoissa pyörinyt lanka pois. Se sisältää kurjan paljon akryyliä, joten luultavasti huivi (ja samasta lankasta tehty myssy) nyppyyntyy käytössä. Mutta ainakaan se ei kutita.

Huivi syntyi näin: neulotaan pyöröpuikoilla reilunkokoinen renkula (tällä langalla loin aluksi noin kolmisensataa silmukkaa). Alkuun joustinneuletta, väliin kahden kerroksen helmineuletta ja loppuun taas joustinneuletta. Neulotaan kunnes saavutetaan sopiva korkeus tai kunnes lanka lähestyy loppuaan. Päätellään langanpäät ja kiepsautetaan huivi pari kertaa kaulan ympäri. Sitten voi mennä sunnuntaikävelylle aikaisin aamulla ja nähdä joutsenia rannassa.

Hyljättyjen sateenvarjojen kaupunki

2009-10-07T19:48:00.000+03:00

Tänään olen nähnyt useamman hyljätyn ja rikkinäisen sateenvarjon. Niitä on näkynyt kadulla lojumassa ja kadunvarsien roskiksiin tungettuina. Lisäksi olen nähnyt ihmisiä kamppailemassa tuulen voimasta nurinpäin vääntyneiden varjojen kanssa.

Itse kannan syyssäällä mukana isoa sateenvarjoa, jossa on kunnollinen puinen varsi. Se ei mahdu laukkuun ja on joskus ikävä raahata mukana, mutta sateelta se on aina pelastanut, ja varjo on pysynyt ehjänä monta monituista vuotta.

Joskus ison sateenvarjon raahaamiseen kyllästyy, ja myönnän että viimeksi keväällä ostin jostain halpamarketista pienen kokoontaitettavan sateenvarjon, mutta tietenkään se ei kestä tuulessa ja on jo rikkinäinen. Seuraavan kerran kun investoin sateenvarjoon harkitsen tällaista Tip top -varjoa. Tuolta merkiltä löytyy toivon mukaan myös kestävä kokoontaitettava sateenvarjo. Saa kertoa jos on kokemuksia!

Päivän neuvo on siis seuraava: osta kunnollinen sateenvarjo, niin säästät luontoa ja omia hermojasi.

(Sateenvarjo-aihetta kuvittakoon Cherbourgin sateenvarjot -musikaalin juliste. Kuvassa mukana myös joitakin viikkoja sitten kirppikseltä löytämäni kaappi.)

Arabiaa kulmakaupasta

2009-10-06T17:00:00.001+03:00

Kotimme lähellä on vanhan tavaran kauppa, jossa en ollut ennen eilistä käynyt. Hassua miten kolmen vuoden ajan voi vain kävellä jonkun paikan ohi, toisinaan ihastella jotakin näyteikkunassa esillä olevaa, mutta sitten vain jatkaa matkaa. Sunnuntaina paikan ohi kävellessä huomasin ikkunassa reippaan näköiset kahvikupit, joilla hintaakin oli vain muutaman kolikon verran. Päätin, että viimeinkin täytyy käydä tässä kaupassa.

Eilen menin aikomukseni mukaan töiden jälkeen kurkkimaan liikkeeseen. Varhainen lintu oli tietenkin napannut ne ikkunassa olleet kahvikupit, mutta puodissa oli kaikenlaista muutakin katseltavaa. Lopulta mukaani lähti sekä rönsyilevää että pelkistettyä Arabiaa.

Keittiönkaapista löytyy ennestään valkoinen Teema-astiasto, joten musta Kilta-kulho sopii uudempien seuraajiensa kaveriksi hyvin. Mutta myönnän, että toisaalta tykkään myös sekoitella erilaisia astioita, eikä kaiken tarvitse mielestäni olla samaa paria. Ja kas, myös rönsyilevät Ali-lautaset sopivat yksinkertaisten Teema-kuppien seuraksi!

Kohti talvea

2009-10-04T21:27:00.003+03:00

Lauantaiaamuna oli vielä kaunis sää käydä ostamassa torilta neilikoita. Sittemmin myrskyisäksi ja synkäksi muuttunut viikonloppu piti sisällään kaksi elokuvaa: Sam Mendesin Kohti uutta (Away We Go) ja Charlie Kaufmanin Synecdoche, New York.

Away We Go oli enemmän mieleeni kuin Mendesin American Beauty, mukavan leppoisa ja hymyilyttävä. Sopivan pieni elokuva, vaikka siinä mietittiinkin hahmojen kannalta isoja asioita. Elokuvassa hurmaava pariskunta lähtee etsimään sopivaa uutta asuinkaupunkia ja matkalla käydään tervehtimässä sukulaisia ja muita tuttavia, enemmän tai vähemmän omalaatuisia persoonia kaikki.

Kaufmanin Synecdoche, New York oli samalla tavalla outo kuin ne elokuvat, joita mies on ollut kirjoittamassa (Eternal Sunshine of the Spotless Mind, Being John Malkovich, Adaptation). Eternal Sunshine of the Spotless Mind -elokuvassa pysyin sentään jollain lailla kärryillä, mutta tämän elokuvan aikana putosin monta kertaa kyydistä. Vaikka ehkäpä se olikin tarkoitus. Elokuva kertoo teatteriohjaajasta, joka päätyy tekemään jättiläisnäytelmää omasta elämästään.

Elokuvien katsominen sopii myrskyisään ja pimeään vuodenaikaan. Lähestyvä talvi, toivottavasti tuot eteeni monta jännittävää, tunnelmallista, hassua ja mukavaa elokuvaa.

Kissalle kissa kaveriksi

2009-10-04T10:44:00.000+03:00

Kissapehmon kaveriksi syntyi kissakortti. Nyt ne ovat jo matkanneet pohjoiseen pienen veljenpojan ensimmäistä syntymäpäivää juhlistamaan. Minullakin on vähän ikävä sinne! Toivottavasti kissa vie puolestani ison halauksen päivänsankarille.

P.S. Onhan se kortti vähän vaaleanpunainen, mutta minä en oikein näistä tyttöjen ja poikien väreistä välitä. Ja jos kissa on sininen, niin kai kortin sentään täytyy olla vaaleanpunainen?

Perjantai

2009-10-02T17:57:00.005+03:00

Tänään istuin lukemassa yliopiston opiskelijakirjastossa. Kirjasto on remontin vuoksi väliaikaisesti muuttanut toiseen osoitteeseen, enkä ollut aiemmin käynyt tässä rakennuksessa. Ajattelin, että tällainen väliaikaisratkaisu olisi taatusti varastomainen ja epämukava. Mutta sehän olikin odotettua mukavampi: kirjat oli helppo löytää ja lukupaikkojakin oli siellä täällä. Istuskelin sitten ylhäisessä yksinäisyydessäni kirjaston kuudennessa kerroksessa ja katselin Kruununhaan kattojen yli. Siinä oli hyvä lukea.

Hyvä on lukea esimerkiksi tämä kirja: Umayya Abu-Hannan Sinut. Esipuheen mukaan kirja on "kooste elämästä, päiväkirjamerkinnöistä, kirjeenvaihdosta, luennoista ja kolumneista". Kirja voisi kokoomaluonteensa vuoksi olla pirstaleinen ja hajanainen, mutta ei se ole. Kaikissa tekstipätkissä kun käsitellään jollain lailla samoja asioita: kulttuuria, kulttuurien kohtaamista, suomalaisuutta. Umayyalla on kiinnostavia tarinoita ja sellaisia huomioita, joita ei itse tulisi koskaan tehneeksi. Myös naurua.

Menin pitkästä aikaa levykauppaan asioimaan. Mukaani halusin Pikku Kukan levyn. Sitä kuunnellessa voisin neuloa. (Olen saanut etusormeeni rakkulan, ja se johtuu ehkä neulomisesta. Niin ei ole koskaan aiemmin käynyt.)

Tänään postiluukusta oli pudonnut eteisen lattialle aika nätti osoitteenmuutoskortti.

Syysiltojen ratoksi

2009-09-27T21:33:00.001+03:00

Olen huomannut jälleen, että työntäyteisten päivien jälkeen on ihanaa käpertyä neulomaan. Ulkonakin tulee jo niin aikaisin pimeää!

Tällä viikolla puikoilla on keikkunut uusi pipo ja tuloillaan on siihen sopiva kaulanlämmitin. Vältän sanaa kauluri, vaikka se voisi kuvata tätä lämmitintä ihan hyvin. Aion siis neuloa sellaisen renkulan, jonka saa pujotettua kaulaan vaikka kaksinkerroin. Pyöröpuikoille mytättynä neulos ei tosin vielä paljasta, miltä se tulee näyttämään. Pipon mallina on aina niin toimiva Mariomyssy, tosin hieman muokattuna. Olen tehnyt tuolla ohjeella jo monta monituista talvipäähinettä, ja ne sopivat päähäni mitä parhaiten. Kiitoksia Jatalle!

Vihreät ranteenlämmittimet neuloin tänään kiireen vilkkaa eräälle rouvalle, jolla on syntymäpäivät tiistaina. Huomenna postipojan matkaan lähtee myös yllä näkyvä kortti, joka toivon mukaan henkii rouvashenkilölle sopivaa arvokkuutta.

Syysiltojen ratoksi meillä on ollut myös runsaasti omenia, kiitos tuttavaperheen puutarhan runsaan omenasadon. Suurin osa omenoista on jo päätynyt hilloksi. Arvatkaas mitä tämän syksyn lettukekkereillä tarjotaan räiskäleiden kanssa?

Tällä viikolla

2009-09-20T20:11:00.003+03:00

Tällä viikolla olen huomannut, että Helsinkiin alkaa jo tulla vähän syksyistä (vaikka viime päivät ovat olleet ihastuttavan lämpimiä ja aurinkoisia). Tällä viikolla olen nauttinut siitä, että työharjoittelun jälkeen minulla on ollut hetkisen vapaata. Tällä viikolla olen kuitenkin myös joutunut miettimään opiskelujuttuja (sellaisia vielä vähän pelottavia graduasioita). Ensi viikosta alkaen yritän opetella tasapainottelemaan puolikkaan työviikon ja opiskelun kanssa. Vähän jännittää, miten saan aikani riittämään sopivasti molempiin.

Tällä viikolla olen siivonnut vaatekaappia kirpputorimyyntiä silmällä pitäen. Lisäksi varasin myyntipöydän Valtteri-kirpputorille erääksi sunnuntaiksi lokakuussa. Olen myös siivonnut keittiön kaapit tai ainakin osan niistä.

Tällä viikolla minulla on ollut aikaa kierrellä kirpputoreja ja kierrätyskeskuksia, ja löysin myös kotiimme yhden mukavan vanhan kaapin. Säilytystilaa on tässä kodissa kaivattu, ja lisäksi kaappi piilottaa sisälleen television. Minusta sen kapistuksen ei tarvitse olla esillä kuin silloin, kun sitä katsotaan. (Välillä olen ollut pidempiäkin jaksoja kokonaan ilman televisiota, mutta välillä on kiva katsoa vaikka Strömsötä.)

Meille on pian tulossa toinenkin huonekalu-uutuus. Se on enoni 60-luvulla rakentama vaatekaappi, jonka entisöimme kesällä vanhempieni luona. Aion laittaa siihen hyllypaperit. Viime kesänä ostin kirpputorilta muutaman rullan hyllypaperia, ne saattavat olla hyvinkin peräisin samalta vuosikymmeneltä kuin kaappi.

Hämmennystä teatterissa

2009-09-16T22:37:00.005+03:00

Vietin tänään iltani Kansallisteatterissa katsomassa Kristian Smedsin Mental Finlandia. Raitiovaunukeskustelussa esityksen jälkeen todettua: siinä oli aineksia aika moneen suuntaan. Nauratti, itketti, ahdisti, hämmensi. Tykkäsin nykytanssijoista, sellaista porukkaa en ole Smedsin esityksissä aiemmin nähnyt.

Esityksestä on kuitenkin vaikea muodostaa kokonaiskuvaa. Mutta ehkä se ei säväyttänyt minua ihan samaan tapaan kuin Smedsin aiemmat näytelmät? Tässäkin muuten ammuttiin ja paljon, myös yleisöä. Tuttua oli myös bändi ja kameroiden käyttö. Esitys yhdistyi päässäni Lea Klemolan Kohti kylmempää -näytelmään, koska tässäkin lavan keskeisin elementti oli eräänlainen kontti. Klemolan näytelmästä olen tosin nähnyt vain tv-taltioinnin.

Teatterisyksyn myyntihiteistä minua kiinnostaisi myös KOM-teatterin Odotus sekä Ryhmäteatterin Harmonia, mutta kumpaankaan niistä en ole ollut tarpeeksi ajoissa hankkimassa lippuja. Ehkä juuri nyt pitäisikin aktivoitua kevään teatterilippujen suhteen.

Kis kis

2009-09-14T22:01:00.001+03:00

Ompeluinto on näköjään tarttuvaa sorttia: Niina esitteli blogissaan ompelemiaan pehmopupusia, joihin löytyy netin syövereistä ilmaiskaavat. Noita kaavoja kurkistellessani löysin kaavat myös hurmaavaan pehmokissaan. Muistaakseni olen törmännyt tällä kaavalla ommeltuihin kissoihin aikaisemminkin jossain blogissa, mutta en nyt muista missä. Tässä kuitenkin tulee minun versioni Pointy Kittystä. Miau!

Tämä kissa pääsee varmaankin nuoremman veljenpojan luokse hänen 1-vuotissynttäreinään ensi kuussa. Kai tänne omaankin kotiin mahtuisi vaikka yksi keltainen kissi?

Postia pienelle pojalle

2009-09-09T18:43:00.002+03:00

Tänään on pienen veljenpoikani 3-vuotissyntymäpäivä. Sankarille lähti postitse pieni paketti, joka sisälsi ompelemani paidan ja askartelemani pöllökortin. Ompelin hänelle samalla kaavalla paidan myös viime vuonna. Se tuntui olevan niin tykätty, että päädyin tekemään samanlaisen paidan, mutta numeroa isompana ja eri kankaasta tietysti.

Toisinaan minulle tulee innostus kaivaa ompelukone esiin ja ommella surauttaa jotakin. Mutta lastenvaatteita on kyllä monta kertaa helpompi ja mukavampi tehdä kuin vaatteita itselle. Ompelutaitoni ovat vain keskinkertaiset, joten hyvin harvoin onnistun tekemään itselleni sellaista vaatetta, johon olisin oikein tyytyväinen. Mutta lastenvaatteissa olen onnistunut vähän paremmin. Ehkä.

Sunnuntaieläimiä

2009-09-07T20:27:00.005+03:00

Kävin eilen sunnuntaikierroksella muutamassa galleriassa. Kuvataideakatemian galleria FAFAssa oli viimeistä päivää näytillä Nelli Palomäen valokuvia. Työt olivat mustavalkoisia muotokuvia, ja etenkin lapsista otetut kuvat vangitsivat katseen pitkäksi aikaa.

Galleria FAFA sijaitsee Lönnrotinkadulla aivan lähellä Hietsun kirppistä, joten toki sielläkin täytyi piipahtaa. Sateisena sunnuntaina torilla oli vain muutamia myyjiä, mutta onnistuin siitä huolimatta löytämään jotain: kaksi pakkaa eläinpelikortteja, 50 senttiä kappale. Katsotaan joutuvatko eläinkortit askartelumateriaaliksi vai säilyvätkö sellaisenaan pelaamista varten.

Keskustasta matka kävi Ruoholahteen Kaapelitehtaalle, jossa oli viikonlopun ajan käynnissä Helsinki Design Weekin Design Market -tapahtuma. Sieltä mukaan tarttui sellaista, mitä lähdin hakemaankin. Olen nimittäin jo pitkään ihastellut titiMadamin eläinkoruja, joten nyt kun niitä oli tarjolla, innostuin hankkimaan sekä kettu-rintakorun että lintu-sormuksen.

Koruja saa tilattua titiMadamin nettisivuilta, ja muistelen nähneeni niitä myynnissä myös Kiasmassa. Design Marketissa niitä oli kuitenkin tarjolla vähän isompi valikoima. (Muuten näissä design-myyjäisissä ei ollut mitään hirmuisen kiinnostavaa, tai sitten kaikki parhaat oli vain jo viety päältä.)

Minun pitäisi muistuttaa itseäni vierailemaan useammin gallerioissa. Niissä näkee uutta kiinnostavaa taidetta ilmaiseksi ja yleensä myös sopivasti annosteltuna. Taidemuseoiden näyttelyt ovat toisinaan niin massiivisia, että sitä ehtii tulla ihan taideähkyyn ennen kuin näyttely on kierretty loppuun.

Kirjastokateutta ja haahuilua vieraassa kaupungissa

2009-09-06T14:50:00.003+03:00

Perjantaina vietin vapaapäivää Turussa. Haahuilimme kaupungilla ja kävimme niissä kahdessa pakollisessa turistikohteessa: linnassa ja tuomiokirkossa. Kirkossa valmisteltiin lauantain juhlamessua ja näimme, kuinka kaksi nunnaa perinteisissä kaavuissansa silitti silitysraudalla alttarivaatetta siinä alttarin päällä. Se oli aika hupaisa näky jotenkin.

Turussa oli myös hupaisa ruutulattiainen kirpputori, jossa oli useampi kerros täynnä tavaraa. Kirpputoria vastapäätä meitä kiinnosti Turun uudistettu pääkirjasto. Siellä oli ihanan paljon paikkoja, joissa voi istahtaa lukemaan kirjoja tai lehtiä. Myös kirjaston kahvila tuli todettua viihtyisäksi. Alimmassa kuvassa näkyy kirjaston seinältä löytyvää taidetta. Tuota kuviota kannattaa tarkastella lähemminkin, sieltä löytyy aika paljon eläimellisiä yksityiskohtia.

Kirjastossa oli aika paljon väkeä perjantaina. Mutta kyllä siellä kelpaakin viettää aikaa. Totta puhuen tulin vähän kateelliseksi turkulaisille tästä kirjastosta. Helsingin keskuskirjastoa odotellessa! (Toki sille keskustakirjastohankkeelle voi esittää vastaväitteitäkin, mutta se ainakin on varmaa, että kaupungista toivoisi löytyvän enemmän ei-kaupallisia paikkoja, joissa voi viettää aikaa.)

Hei hei Turku, tulen käymään joskus uudestaan!

Ihana Air

2009-09-02T17:46:00.005+03:00

Olen ollut vähän väsynyt ja kiireinen. Kesä alkaa olla takana, mutta minulla ei ole sitä samaa syyspuhtia, jota useimmilta ihmisiltä löytyy tähän aikaan vuodesta. Tiedättehän, että jaksaa innostua uusista (ja vanhoistakin) asioista, olla reipas ja aikaansaava.

Mutta sitten välillä sitä kuulee mukavia asioita, jotka piristävät! Tänään uutisoitiin, että Air tulee 1.12. keikalle Kaapelitehtaalle. Näin miehet viisi vuotta sitten Provissirockissa, ja menen kyllä mieluusti katsomaan heitä myös ihan omaan konserttiin. Festarit kun eivät välttämättä ole aina paras mahdollinen paikka nähdä orkesteri. Liput Airin keikalle tulevat myyntiin viikon päästä, 9.9. Toivottavasti minullekin riittää yksi.

Kuvituksena viikonloppuna askartelemani syksyinen juttu.

Kohtaamisia Tokoinrannan suunnalla

2009-08-27T20:31:00.002+03:00

Viikon sisällä olen

- nähnyt hienoa katutaidetta Hakaniemessä: Ympyrätalon vierestä löytyi näyttävä susitarra. Se ei erotu seinästä yhtä selkeästi kuin kuvassa, ja sitä voi erehtyä ensin luulemaan liaksi. Paikka on vähän luotaantyöntävä ja sotkuinen, susikuva toi siihen ihan uutta tenhoa. Toivottavasti pysyy paikoillaan pitkään.

- käynyt katsomassa Scandinavian Music Groupia Juhlaviikkojen Huvilateltassa ja ollut ihan hitusen pettynyt. Olen ehkä nähnyt tämän orkesterin liian usein, ja keikoilla on harvoin mitään yllättävää.

- nähnyt kiinalaisia buddhalaismunkkeja ja nykytanssijan Helsingin kaupunginteatterin lavalla. Tähän esitykseen en ollut ollenkaan pettynyt, vaan innostuin sekä kungfu-munkeista, nykytanssista, musiikista että Anthony Gormleyn suunnittelemista uskomattoman muuntautumiskykyisistä lavasteista. Suloisin oli pieni, 12-vuotias munkkipoika. Tämäkin siis osa Helsingin Juhlaviikkoja, esitys nimeltään Sutra.

Nämä kaikki taide-elämykset sijaitsivat vain pienen matkan päässä toisistaan, vaikka aika erilaisia olivatkin ja tapahtuivat eri päivinä.

Aurinkoinen saari

2009-08-23T21:49:00.004+03:00

Lauantaina kävimme syömässä eväsvoileipiä Suomenlinnassa. Saaren kumpuilevasta maastosta tulee mieleen yksi kirja, jota kahlasin innolla läpi nuorena tyttönä.

Vesipetoja

2009-08-23T21:40:00.004+03:00

Perjantaina ilta hämärtyi vesipetojen seurassa. Tunsin itseni lapsekkaaksi.

Helium-otuksia ja oopperakirppis

2009-08-21T14:08:00.000+03:00

Taiteiden yö tulee taas! Ja se on täällä tänään! (Pahoittelen jo etukäteen tämän tekstin Helsinkikeskeisyyttä.) Tykkään tästä tapahtumasta, koska tarjolla on niin paljon kaikkea kiinnostavaa, melkein liikaakin. Ja tietysti haittapuoli on se, että keskustassa on paikoin ahdistavankin paljon väkeä liikkeellä.

Tänä vuonna minua hitusen harmittaa, että Runoraati Suvilahdessa menee päälletysten keskustan Plasticiens Volants -esityksen kanssa. Aion kuitenkin suunnata katsomaan jälkimmäistä, koska Runoraatia olen ollut seuraamassa jonain aikaisempana vuonna.

Plasticiens Volants -sirkusryhmä esittää jättimäisten heliumtäytteisten otusten kera jonkinlaisen merellisen seikkailun. Ryhmä matkaa kulkueena Espalta Senaatintorille, jossa nähdään tunnin mittainen loppunäytös. Luvassa on varmaan jotain aika jännää. Veikkaan että paikalle kannattaa tulla varsin hyvissä ajoin, koska Taiteiden yön päätapahtumat tuntuvat viime vuosina vetäneen tapahtumapaikoille suuuren joukon ihmisiä. Mutta jollei tämä kiinnosta, menkää ihmeessä Suvilahteen Runoraatia seuraamaan.

Ajoissa kannattaa olla myös, jos mielii päästä Kansallisoopperan kirpputorille. Kävin siellä vuosi sitten, ja sinne sai jonottaa aika kauan! Kirpputorilta ei tosin tarttunut mukaan mitään kovin kiinnostavaa, joten taidan jättää sen tänä vuonna väliin. Vaikka ehkäpä juuri ajoissa tulleet veivätkin tuolloin kaikista kiinnostavimmat kirpputoriaarteet.

Ennen helium-otusten esiintymistä menen varmaankin kuuntelemaan vähän Etno-Espan päättäviä keikkoja, ja lisäksi tahtoisin tänä vuonna käydä uudestaan Akateemisessa sijaitsevassa sarjakuva- tai karikatyyriautomaatissa. Automaatti on iso laatikko, jonka sisällä istuu vaihtuva sarjakuvapiirtäjä. Ihmiset saavat maksua vastaan piirrättää automaatissa muotokuvansa (tai karikatyyrinsä, kuinka sitä haluaakaan kutsua). Automaatin sisälle ei näe, joten arvoitukseksi jää, kuka sarjakuvapiirtäjä on vuorossa. (Jollei sitten tunnista tämän kädenjälkeä.) Automaatti on Maailman sarjakuvat ry:n kyhäämä, ja rahat menevät sitä kautta hyvään tarkoitukseen. (Tai näin oli ainakin viime vuonna, toivottavasti nytkin.)

Kuvassa näkyy viime vuonna sarjisautomaatista eteemme putkahtanut piirros. Jos joku tunnistaa, kenen sarjakuvapiirtäjän tekemä se voisi olla, saa paljastaa minullekin.

Hauskaa Taiteiden yötä tai sitten muutoin vain hauskaa elokuista iltaa!

Viikon parhaat

2009-08-19T22:20:00.001+03:00

Kävin tänään katsomassa Pedro Almodóvarin uuden elokuvan Särkyneet syleilyt - Los Abrazos Rotos. Ei yllä suosikikseni tältä ohjaajalta, mutta varsin katsomisen arvoinen kuitenkin. (Ja Penélope Cruzistahan pitävät varmaan melkein kaikki.)

Seuraavaksi olen kiinnostunut näkemään suomalaisen Skavabölen pojat -elokuvan, vaikka usein kotimaiset elokuvat eivät minua niin kovin innosta. (Poikkeuksia toki löytyy, ja esimerkiksi Kielletty hedelmä -elokuva yllätti minut positiivisesti.)

Tällä viikolla olen kuunnellut muun muassa Joanna Newsomia. Toivon kovasti että hän keikkailisi Suomessa uudemman kerran, koska tämä artisti olisi aika kiinnostava nähdä livenä. Kuunnelkaa ja ihastukaa harpistineitiin ja hänen omintakeiseen laulutyyliinsä.

Hassut hurjat hirviöt

2009-08-18T19:29:00.001+03:00

Tämän lastenkirjan nimi oli ennestään tuttu, mutta ensimmäistä kertaa etsin sen käsiini kirjastosta vasta vähän aikaa sitten, kun näin trailerin kirjaan perustuvasta elokuvasta. Trailerin perusteella elokuva näytti ihastuttavan suloiselta, ja päätin saman tien, että tämä täytyy nähdä. Elokuva on siis samanniminen kuin kirja, ja sen on ohjannut Spike Jonze. Jonzen aiemmista elokuvista itselleni tuttuja ovat ainakin Being John Malkovich ja Adaptation.

Teattereihin Hassut hurjat hirviöt tulee ilmeisesti loppuvuodesta. Aika kiinnostavaa nähdä, millainen elokuva syntyy lasten kuvakirjan pohjalta. Elokuvan myötä myös kirjan suomennoksesta julkaistaan syksyllä uusi painos.

Trailerin voi katsoa vaikka täältä. Aika ihastuttava, eikö?
(Kaiken lisäksi trailerissa soi Arcade Firen hieno No Cars Go -kappale, oi se on hyvä.)

Kohti pimeää

2009-08-17T20:23:00.003+03:00

Flow oli kaikkea sitä mitä toivoinkin. Kiitos mukavalle festivaaliseuralle! Niin ja pelätty huono sääkin pysyi yhtä sadekuuroa lukuun ottamatta poissa.

Viikonloppuna huomasi, että elokuun pimeät yöt alkavat vähitellen tuntua syksyisemmiltä. Kohta tulee se aika, jolloin tekee mieli sytyttää kynttilöitä ja neuloa lämpimiä vaatteita talveksi. (Tosin tulee niitä lämpimiä asioita neulottua välillä kesälläkin.)

Mutta kai niitä kesäisiä päiviä on vielä jokunen jäljellä. Onhan?

Illat elokuussa

2009-08-14T16:45:00.001+03:00

Tänään se alkaa, Flow nimittäin. Toivon kuulevani ihanaa musiikkia, tanssivani ja näkeväni mukavia ihmisiä. Hieman innostusta laskee parasta aikaa taivaalla kieriskelevät mustat pilvet, jyrisevä ukkonen ja sade. Toivotaan, että sää ei ole kurja ainakaan koko iltaa. Ja lauantaina pitäisi ainakin olla vähän aurinkoisempaa. (Sunnuntain osalta taas toivon hartaasti muutosta sääennusteisiin.)

Mahtavaa elokuista viikonloppua kaikille, olitte sitten Flow-festarilla tai jossain aivan muualla!

Ihana voitto!

2009-08-13T22:02:00.004+03:00

Sain tänään postissa pienen ihastuttavan pussukan, ja kaverina sillä oli vielä karkkeja. Voitimme siis Niinan kanssa hassuakin hassummin toistemme arvonnoissa peräjälkeen. Pussukka on suloinen ja pääsee varmasti hyvään käyttöön. Tykkään kovasti myös oranssista vuorikankaasta. Kiitos Niinalle!

La laa la laa laa

2009-08-10T19:37:00.001+03:00

Kävin toissa viikonloppuna kotipaikkakunnallani. Se oli virkistävä pieni reissu töiden täyttämään kesään. Annettiin sateen kastella kesäteatterissa ja entisöitiin vanhaa liinavaatekaappia, joka muuttaa meille syyskuussa. Ja syötiin ainaskin lakkoja ja mansikoita, muutaman punaisen viinimarjankin silloin jo löysin.

Kaappia maalatessa radiosta kuului ihanaa lallatusta: Pohjolan Ilmarin musiikkikappale nimeltään Kohtaaminen. Kuunnelkaa ja lallatelkaa mukana! Kyseessä on se sama Ilmari Pohjola, joka soitti pasuunaa Ultra Bra -orkesterissa ja jolla on veljensä kanssa ollut Silvio-niminen orkesteri. Silviollakin on muutama kovin tarttuva laulu. (Ja on tämä muusikko ollut mukana varmasti monessakin jazz-orkesterissa, mutta niistä minä en ole niin perillä.)

Nimet purnukkaan

2009-08-09T10:22:00.000+03:00

Arpa on heitetty! Niina, Annika ja Celia: kertoisitteko minulle postiosoitteenne sähköpostitse (maijanaakkoset at gmail.com). Kukaan teistä ei esittänyt toivetta magneettikolmikosta, joten saatte nyt jännittää, millaiset magneetit postiluukusta kullekin tipahtavat. Se jääköön siis arvoitukseksi vielä.

Suurkiitos kaikille osallistuneille, tämä oli huisin hauskaa! Oli kiva lukea lempiasioista ja teidän kuvauksia itsestänne. Moni mainitsi sellaisia lempiasioita, jotka pääsevät myös minun listalleni. Minäkin tykkään lastenkirjoista ja niiden kuvituksista, ja minäkin olen innostunut Anna Puun levystä, vaikka Idols-kisa jossain määrin vastenmielinen onkin. Niin ja minä myönnän lukeneeni kaikki Sujata Massey -dekkarit, vaikka yleensä en dekkareita lue ja vaikka ne ovat ehkä vähän sellaista kirjallisuutta, johon kirjallisuuden opiskelijan ei otaksuttaisi käyttävän aikaansa. Mutta täytyyhän sitä tutustua tuollaiseen populaarikirjallisuuteenkin!

Printtiasioita ja kaunein leipäpussi

2009-08-06T21:46:00.005+03:00

Sen sijaan että olisin suunnannut tuhansien ihmisten kanssa erääseen konserttiin, kävin tänään Lasipalatsin aukiolla Design Markets -myyjäisissä. Siellä oli kiinnostavaa katseltavaa, ja itsellekin syttyy into tehdä käsitöitä ja näperrellä kaikenlaista, kun käy tällaisissa myyjäisissä. Ihan mielelläni myös tuen pieniä käsityöyrittäjiä. Tällä kertaa rahavirtani valui kohti printtiasioita: sain haltuuni lintusukkikset ja pipon. (Tämäntyyppisiä pipoja en ole ennen osannut käyttää, mutta ihanan raikkaan värinen päähine pääsee varmaan korvien lämmikkeeksi syysiltoina.) Design-myyjäiset ovat käynnissä vielä perjantaina ja lauantaina.

Vierailin myös ensimmäistä kertaa Eat&Joy Maatilatorilla. Viihtyisä puoti, siellä oli monenmoista herkullista asiaa myynnissä. Enkä ole koskaan nähnyt leipää pakatun niin kauniisiin paperipusseihin! (Näkyvillä alemmassa kuvassa.) Hyvää se leipä on myös, nam.

Magneetti-arvonta jatkukoon lauantaille. Kiitos kaikille tähän mennessä kommetteja laittaneille, niitä on ollut riemastuttavaa lukea!

Magneettimania eli pieni arvonta

2009-07-30T14:13:00.001+03:00

Kuvat isoksi klik klik.

Olen innostunut askartelemaan magneetteja. Se on helppoa ja hauskaa, suosittelen! Tiimarista saa taustamagneetteja, samoin varmaan kaikista muista askarteluliikkeistä. Eläinkuvat ovat peräisin vanhasta eläindominosta, ja suurin osa muista kuvista on peräisin vanhasta äidinkielen oppikirjasta. Taustalla olen käyttänyt vahvaa pahvia ja liimana/lakkana käytin decoupage-lakkaa, jota sitäkin saa askartelukauppojen hyllyiltä.

Muutaman magneetin ajattelin lähettää veljen perheelle, joka juuri on muuttanut uuteen kotiin. Mutta muutoin näitä on omiin tarpeisiin liikaa, ja varmaan innostun askartelemaan magneetteja vielä lisääkin. Siispä luvassa on tämän blogin ensimmäinen pieni a-r-v-o-n-t-a!

Arvonnassa on tarjolla kolme magneettikolmikkoa: kaksi kolmikkoa näkyy kahdessa alimmassa kuvassa, ja kolmas setti muodostukoon kolmesta eläinmagneetista. Saa halutessaan toivoa, minkä kolmikon ottaisi. Siis kolme ihmistä saa kolme magneettia.

Arvonnan järjestän ilostuttaakseni jotakuta magneeteilla ja myös kurkistaakseni sinne ruudun toiselle puolelle. Arvontaan osallistujilta toivotaan siis jonkinlaista kuvausta itsestään, vaikkapa lempikirjaa, lempisarjakuvaa tai lempikappaletta tai jotain muuta lempijuttua. Arpakuponkisi täytät jättämällä kommentin tähän postaukseen.

Arvonta jatkukoon noin viikon ajan. Minä matkaan tänään kohti pohjoista, joten toivotan jo hauskaa viikonloppua teille!

Musiikkia metsässä

2009-07-28T16:50:00.002+03:00

Huhtikuussa ihastelin Pääpostitalon kulmalla sijaitsevassa Salakaupassa soitettua keikkaa. Keikka liittyi Tuusulanjärven kamarimusiikkiin, ja nyt se varsinainen festari sitten on menossa. Salakaupan pitäjät Aamu Song ja Johan Olin ovat paitsi suunnitelleet festarin visuaalisen ilmeen, myös yhden uudenlaisen konserttiympäristön tapahtumaan.

Kävin viime viikolla työn puolesta jututtamassa Songia ja Olinia konserttiin liittyen, ja samalla reissulla mukaan tarttui hauska kangaskassi. Se pääsi oitis suosikkieni joukkoon.

Tuusulanjärven kamarimusiikki -festarilta löytyy muutamia aika kiinnostavia konsertteja, vaikka itse en varsinaisesti klassisen musiikin harrastaja olekaan. Festarin ohjelman on koonnut Pekka Kuusisto, joten jotain hieman tavallisesta poikkeavaa voi odottaakin. Aamu Song ja Johan Olin siis toteuttavat konserttiympäristön Ainolan metsässä torstaina pidettävää konserttia varten. Tilateokseen kuluu 30 kilometriä lankaa ja muusikot pukeutuvat kuuseksi, kiveksi ja sienimaahiseksi. Sienimaahinen on juuri jotain niin hassua, mitä Aamu Song voi keksiä. Hauskaa että klassista musiikkia tarjotaan kerrankin muunlaisessa ympäristössä kuin fiinissä konserttisalissa.

Niin ja Tuusulanjärven kamarimusiikki tekee muuten yhteistyötä usean hyväntekeväisyysjärjestön kanssa, siitä lisää pisteitä.

Itselläni jää Tuusulanjärven konsertit kokematta, mutta menkää te ihmeessä jos kiinnostaa ja jos johonkin konserttiin vielä lippuja saa!

Alakerran arvoitus

2009-07-25T21:37:00.005+03:00

Tällä viikolla olen tehnyt muutaman kivan kirppislöydön: vanha peltirasia ja Iberon vanhat puukorvikset. Ne on ihanan kevyet korvissa. Eikä mielestäni ollenkaan liian tätimäiset, niin kuin esimerkiksi joillain Aarikan puukorviksilla on taipumus olla.

Olen tänä viikonloppuna yksin tämän kodin valtiattarena, joten olen voinut tehdä ihan mitä huvittaa. Kuunnellut isolla mielimusiikkia, laittanut paikat vähän hyrskyn myrskyn ja sitten siirrellyt kalusteita ja siivonnut. Ja sitten taas levitellyt pöydän täyteen askarteluroinaa.

Toisinaan on viihtyisää viettää aikaa ihan itsekseen. Voi vaikka vaan istuskella ja arvailla, että mitäköhän herkkua alakerrassa kokataan, kun avoimesta ikkunasta tulee tännekin niin hyvä tuoksu.

Sateella neulotaan sukkia

2009-07-20T19:30:00.002+03:00

Sateella saa luvan olla sisällä, katsoa elokuvia ja neuloa. Olen huomannut että villasukat on minulle sopivia ajanvieteneulomuksia – syntyy sopivan nopeasti eikä juuri tarvitse tihrustella ohjetta. Tosin välillä käy niin, että neulon sukan, jolle en sitten syystä tai toisesta innostu tekemään paria. Onneksi mikään ei estä käyttämästä eriparisia sukkia.

Kesällä neulomisintoni yleensä hiipuu, koska lämpimiä lanka-asioita ei juurikaan kesällä tarvitse. Ja sellaisia lämmittäviä asioita minä yleensä neulon: sukkia, lapasia, pipoja. Kärsivällisyyteni riittää harvoin mihinkään isotöisempään. Sateisina kesäiltoina ja elokuvia katsellessa voi kuitenkin vähän suihkia puikoilla.

Televisiotakin katsellessa voisi paneutua käsitöihin. Kesäisin vain näkyy entistäkin vähemmän kiinnostavaa ohjelmaa televisiosta, mutta yksi kesäilo siltäkin saralta löytyy. Nimittäin 10 kirjaa rakkaudesta. Lämpenen yleensä kaikille kirja-ohjelmille, miksi en siis tällekin. (Viimekesäinen 10 kirjaa lapsuudesta oli myös mieleeni.) Tämän ohjelman kiinnostavuus tosin vaihtelee sen mukaan, mistä kirjasta puhutaan ja ketkä ovat puhumassa. Kaikkia jaksoja en ole nähnyt, mutta ainakin se jäi mieleen, jossa keskusteltiin Michael Cunninghamin romaanista Tunnit. Jos se ei ole tuttu, lukekaa ja katsokaa myös elokuva. Ja kuunnelkaa Philip Glassin elokuvaan säveltämää hienoa musiikkia! Minäkin kuuntelen juuri nyt.

Kuunnelkaa tästä (jos käytätte spotifyä) tai tästä.

Väriherkku

2009-07-14T20:24:00.000+03:00

Maijan kesäherkku pitää sisällään ainaskin mansikoita, banaania, kiiviä ja vesimelonia. Neilikat haettu torilta.

Jos metsään haluat mennä nyt

2009-07-12T19:36:00.002+03:00

Olettekos koskaan käyneet Kivinokas sa?
Se löytyy Helsingistä, Kulosaaren ja Herttoniemen välistä. Itse taisin ehkä törmätä paikkaan ensimmäisen kerran Kjell Westön romaanissa Missä kuljimme kerran, jossa kaupunkilaiset lekottelevat kesäisin Kivinokassa. Kivinokka on siis helsinkiläisten vanha virkistys- ja kesämaja-alue.

Kävin jokin aika sitten Kivinokassa ja olin vähän hämmästynyt siitä, että tuollanen paikka löytyy niin läheltä keskustaa. Pienet kesämajat ovat suloisia, ja luonnonsuojelualueelta taas löytyy ihanan tiheää metsää.

Kesäisin Kivinokassa on pidetty jo monena vuonna ympäristötaidenäyttelyitä. Hesarin kriitikko lyttäsi tämänvuotisen näyttelyn, ja olen joistain jutuista ihan samaa mieltä. Mutta löytyy sieltä niitä helmiäkin! Ja paikka itsessään on niin hieno, että siellä kannattaa käydä.

Kuvassa Otto Santalan työ näyttelystä.

Raparperia

2009-07-05T20:19:00.000+03:00

Hei vaan kiireisen viikonlopun jälkeen!
Minulla on ollut vieraita, myös sellaisia ihania pieniä ihmisiä, joiden kanssa aika lentää kuin siivillä. Ja huomenna on tulossa lisää vieraita. Tohinaa siis riittää.

Kesävieraille tarjoilin mm. raparperipiirakkaa ja raparperikiisseliä. Piirakan resepti on peräisin tädiltäni. Muistan kuinka lapsuudessa tädin luona vieraillessa tykkäsin tästä leivonnaisesta.

Niin ja minusta reseptivihkon askarteleminen ja uusien reseptisivujen väsääminen on huisin kivaa!

Töitä, tekoja

2009-06-27T19:47:00.002+03:00

Tänään on ollut odotettua kurjempi sää, joten oli hyvä suunnata kaverin kanssa Valokuvataiteen museoon katsomaan kiinnostava näyttely. Näyttelyn nimi on Töitä, tekoja, ja mukana on 10 suomalaista valokuvataiteilijaa. Näyttelyyn minua vetivät eritoten Elina Brotheruksen ja Ulla Jokisalon työt.

Innostuin joskus vuosia sitten Elina Brotheruksen töistä nähtyäni hänestä tehdyn hienon dokumenttiohjelman. Ulla Jokisalon kuviin taas törmäsin Anja Kaurasen kirjassa Side, jossa on Jokisalon tekemät kuvitukset.

Elina Brotherus esiintyy yleensä itse kuvissaan, taustalla esimerkiksi kiehtova maisema. Ulla Jokisalo taas yhdistelee valokuvaan kollaasimaisesti esimerkiksi lankaa ja neuloja. Yllä on näyttelystä löytyvä Brotheruksen valokuva. Ulla Jokisalon näyttelyyn tekemistä töistä en löytänyt kuvia, joten tähän poimin kuvan vanhemman teoksesta. Mutta menkää katsomaan, ne on ihania ne Jokisalon työt siellä!

Valokuvataiteen museo sijaitsee Kaapelitehtaalla, jonka lähelle pääsee kätevästi metrolla (Ruoholahden asema) tai raitiovaunulla numero 8.

Tänään olisin voinut ihan mielelläni mennä myös illaksi Kaapelitehtaalle, sillä siellä esiintyy Morrissey. Mutta se ilo jää tällä kertaa välistä.

Huomenna sitten sinne Pax-festarille, jos sää suosii puistoistuskelua.

Kuvat täältä ja täältä.

Pax ja urban knitting

2009-06-24T16:55:00.004+03:00

Ihan heti kohta riennän ulos, jonnekin viihtyisään paikkaan. Aurinkoa ja kirsikoita kiitos!

Viikonlopuksikin on ennustettu kaunista säätä, ja silloin voi mennä lekottelemaan esimerkiksi Alppipuistoon, jossa pidetään Rauhanpuolustajien järjestämä Pax-festivaali. Musiikin lisäksi alueella on mm. kirppismeininkiä ja järjestöteltta. Itseäni ainakin kiehtoo festarilla järjestettävä kutomispaja, jossa pääsee tutustumaan neulegraffitien ihmeelliseen maailmaan. Urban knitting!

P.S. Jälleen kesän kunniaksi kukkakuva, kuinkas muuten.

Ja lentää se päivänkakkaralla

2009-06-21T22:20:00.002+03:00

Juhannukseen on minulla usein aikaisemminkin kuulunut kukkien poimiminen.

Viikonlopun musiikkina on soinut Liekin Magio-levy ja Sigur Ròsin Með suð í eyrum við spilum endalaust. Ensin mainitun yhtyeen näin ensimmäistä kertaa livenä juuri tuon levyn ilmestymisen aikoihin pikkuruisella syysfestivaalilla Kainuussa. Jälkimmäisen yhtyeen näin viime syksynä Kulttuuritalolla. Ihania ihania muistoja molemmat.

Kaunista viikkoa! Sääennusteetkin lupaavat jälleen kesämekkoja.

Mittumaari

2009-06-19T19:06:00.002+03:00

Minun lempijuhannuspaikkani voisi olla pienessä mökissä veden äärellä, ihan samaan tapaan kuin monen muunkin suomalaisen mielestä. Tänä vuonna on luvassa kaupunkijuhannus, joten täytynee nauttia kerrankin hiljaisesta kaupungista. Mieluisaa juhannusta sinne missä sitä vietättekin!

Lainaston aarteita

2009-06-18T21:53:00.001+03:00

Huh, nyt on jännittävä ensimmäinen viikko uudessa työpaikassa ohi. Pitkä viikonloppu tulee tarpeeseen: saa sulatella kaikkea viikon aikana päähän sulloutunutta.

Lähtisin mieluusti perheen mökille viettämään juhannusta, mutta sinne on vähän liikaa kilometrejä matkattavaksi vain muutaman päivän reissun vuoksi. Luvassa onkin elämäni ensimmäinen juhannus Helsingissä. Pääkaupungin juhannusjuhlista minua eniten kiinnostaa We Love Helsinki -juhannustanssit, jotka järjestetään sekä aattona että juhannuspäivänä Kuudennella linjalla.

Junannusviikonlopun aikana ajattelin herkutella kirjastosta eli lainastosta löytyneillä Hercule Poirot -filmatisoinneilla ja lukea Alan Weismanin Maailma ilman meitä -kirjaa, jonka olen jo jonkin aikaa toivonut saavani käsiini. Kirjassa maalataan tulevaisuuskuva siitä, mitä maapallolla tapahtuisi, jos ihmiset nyt katoaisivat täältä.

Olen koko ikäni ollut ahkera vierailija kirjastoissa ja jaksan yhä lapsenomaisesti innostua, kun löydän kirjastosta vaikkapa jonkun kiinnostavan uutuuskirjan tai elokuvan (tai sarjakuvan, levyn, tietokirjan...). Pidän myös kirjakaupoista ja divareista, mutta kirjaston toimintaperiaate vaan on ihan mahtava. Ilmaista hengenravintoa kaikille halukkaille! Toivottavasti siis ehditte kaikki noutaa juhannukseksi ajanvietettä omista ihanista kirjastoistanne.